Ensimmäinen vs toinen raskaus

Nyt kun toinenkin raskaus on takana päin niin ajattelin vähän vertailla ensimmäistä ja toista raskautta keskenään. Jokainen raskaus on erinlainen ja niin myös minullakin joltain osin. Moni sanoikin alkuraskauden oireiden perusteella, että odotamme varmasti tyttöä, koska erot oli niin isot. Itse taas ajattelin hänet heti poikana ja ensimmäinen ultra vahvisti ajatukseni. Eli siis jos raskauksien oireet ovat erinlaiset niin se ei silti välttämättä povaa sitä toista sukupuolea!

EROAVAISUUDET

 

Ensimmäisessä raskaudessa jo ennen plussaa rinnat tuli niin kipeiksi, että pelkkä käsien nostaminen ylös esim. hiusten pesun ajaksi sattui tai pelkkä vahinko hipaisu. Toisella kerralla rinnat ei kipeytyneet ollenkaan.   

 

Ensimmäisen raskauden ensimmäisiä muita oireita oli mm. palelu ja sormien kihelmöinti. Toisessa raskaudessa oli vain veren makua suussa ja yksi sormi taisi aika ajoin puutua/pistellä. 

Ensimmäisessä raskaudessa pientä etovaa oli havaittavissa ja se painottui yleensä iltaan eikä sitä etovaa oloa edes huomannut jos keskittyi johonkin tekemiseen. Meidän häämatkalla pahoinvointi tosin oli pahempaa, mutta siihen saattoi vaikuttaa myös ilmasto ja kuuma ilma. Tässä toisessa raskaudessa kärsin noin 3 viikkoa melko pahasta etovasta olosta aamupäivisin ja etova olo häipyi iltapäivää kohden. Onneksi tällöin olin kesälomalla niin ei tarvinnut miettiä miten töissä olisi mennyt. 

 

Ensimmäisessä raskaudessa kärsin noin viikoilla 15-17 todella järkyttävästä janosta! Juominen ei auttanut sekunniksikaan ja oli tuskaisaa puhua töissä puhelimeen kun suu oli totaalisen kuiva. Jano oli onneksi parin viikon ajan pääasiassa aamupäivän vaiva mikä helpottui lounaan jälkeen. Tätä ei toisessa raskaudessa ollut ollenkaan.   

 

Ensimmäisen raskauden aikana hiuksissa tapahtui jokin muutos sillä hiukset ei rasvoittunut juuri lainkaan. Silloin olisi varmasti riittänyt pesu kerta viikkoon, mutta en osannut pitää väliä niin pitkänä. Toisessa raskaudessa hiukset rasvottui normaaliin tapaan ja hiusten pesuväli oli joka toinen päivä kuten normaalisti.

Felix oli paljon kovempi hikkaamaan kuin pikkuveljensä. 

Ensimmäinen raskaus

Toinen raskaus

SAMANLAISUUDET

Kummassakaan raskaudessa ei tullut mitään mielitekoja missään vaiheessa. 

 

Kummallakin kertaa istukka oli edessä. 

Kummatkin pojista on olleet todella rauhallisia hengaajia mahassa. Liikkeet on alkaneet kummassakin tuntua melko myöhään ja varsinkin säännöllisinä ja päivittäisinä vasta lähemmäs viikkoa 30. 

Naaman iho meni huonommaksi molemmissa raskauksissa. Tuli melko paljon näppyjä ja finnejä sekä ihon punaisuutta.

Kuopuksen synnytyskertomus

Viimein sain kirjoitettua synnytyskertomuksen, tästäkin tuli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta en halunnut tiivistää tälläkään kertaa, koska ne pienet jutut kuitenkin unohtuvat ajan myötä ellei niitä kirjoita ylös, koska jo nyt viikon kuluttua saa oikein muistella tiettyjä juttuja. Loppuun teen lyhyen koosteen, jos joku haluaa vaan pikaisesti vilkaista kestot ja yleisen fiiliksen synnytyksestä.

***

 

Perjantaina 19.3. Joni laittoi Felixin normaalisti nukkumaan ja itse odottelin olohuoneen sohvalla sen aikaa. Kun Felix oli nukahtanut siirryin makkariin, avasin läppärin ja aloin katsomaan cmorelta karkureita kunnes aika tarkkaan 20.30 tuli ensimmäinen menkkamainen supistus. En ollut varma oliko se supistus, koska Felixistä supistukset ei tuntuneet samalta. Laitoin parille kaverille viestiä ja he vahvistivat, että kyllä ne suppareita on! Laitoin sitten samalla äidilleni varmuuden vuoksi viestiä, että osaavat varautua jos soitan yöllä, että heidän täytyy tulla meille Felixin kanssa. Siinä sitten jatkoin ohjelmien katsomista ja supistuksia tuli kokoajan noin 10-30min välein. Koitin joka välissä nukkua, mutta en saanut nukuttua, koska suppareita tuli kuitenkin niin tiheään. 

Yöllä noin 1-2 maissa kävin vessassa ja huomasin, että pikkuhousunsuojaan oli tullut hieman verta ja myös pyyhittäessä tuli. Päätin soittaa mun vanhemmille, että lähtisivät tulemaan, koska Felixin kohdalla kun verta alkoi tulemaan kun olin jo 8cm auki niin halusin tietää mikä tilanne nyt on, koska kotiin synnyttäminen ei kuulostanut houkuttelevalta. Myös kun on yksi lapsi kotona joka tarvitsee hoitajaa niin on pakko hieman ennakoida eikä jättää viime tippaan jos tuleekin äkkilähtö. Mun vanhemmat tuli todella nopeasti noin puolessa tunnissa ja me sitten lähdettiin Jonin kanssa matkaan. Käytiin ensin Jonin työpaikalla pikaisesti ja ajettiin tyksiin pienen lenkin kautta, että auto ehtii samalla lämmetä. 

 

Tyksissä tehtiin ensimmäisenä sisätutkimus ja olin vain 2cm auki ja sitten päästiin tunniksi käyrille. Kätilö myös tässä kohtaa testasi streptokokin ja se oli negatiivinen eli en tarvinnut ab-tippaa. Käyrät oli ok ja sitten kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja nyt olin auki 2,5cm. Päätettiin lähteä kotiin, eli mentiin mäkkärin kautta mun vanhempien luokse, koska tosiaan he olivat nyt meillä nukkumassa niin en halunnut mennä sinne häiritsemään heitä ja sain olla heidän luonaan vapaammin, koska tiesin etten itse enää saa nukuttua. Syötiin mun vanhemmilla ruuat ja katsottiin telkkaria, Joni meni vielä nukkumaan ja itsekkin torkahdin noin vartiksi sohvalle mikä piristi kummasti. 

 

Aloin aamuyöstä kellottamaan supistuksia ja välillä tuli vartissa neljä ja välillä vähän harvemmin. Supistukset oli kipeämpiä mitä aluksi. Tekstailin siinä kavereiden kanssa ja he olivat sitä mieltä, että menkää jo näytille uudestaan, mutta halusin vetkutella mahdollisimman pitkään, että olisin riittävän auki synnytyssalia varten. Lähdettiin noin puoli kymmeneltä tyksiin uudemman kerran ja silloin olin auki 5cm ja jäätiin ensin taas käyrille noin tunniksi. Käyrät oli edelleen ok ja supistukset koveni ja aloin haaveilemaan jo ilokaasusta vaikkei se Felixin synnytyksessä toiminutkaan. Sitten kätilö tuli sanomaankin, että pääsen saliin ja lähdettiin sitten kävelemään salia kohti mikä oli viimeisin huone numero 15 ja kello oli tällöin noin 11.30. 

Salissa vaihdoin ensimmäisenä vaatteet ja istahdin keinutuoliin. Meidän kätilö tuli paikalle jolla oli sama sukunimi kun meillä. Hän kirjotti ensimmäiseksi tussitauluun Tervetuloa Jasmiina ja Joni, odotellaan "Simo", tällaista en muista Felixin kohdalla. Sitten juteltiin ja hän kyseli paljon myös Felixin synnytyksestä. Päätettiin, että hän toi ensimmäiseksi minulle lounaan mikä oli kyllä hyvä niin sain energiaa vaikken kaikkea pystynytkään syömään. 

 

Ruuan jälkeen hän laittoi minulle ilokaasun toimintaan ja hän pisti ensin hieman yli puolet tehosta, mutta se tuntui liian paljolta ja hän pienensi sitä. Tässä synnytyksessä onneksi tunnistin milloin supistus oli tulossa niin sain otettua ilokaasua oikeaan aikaan, että siitä oli apua! Kun oltiin ennen salia käyrillä en nähnyt sitä monitoria mistä näkyi kun supistus oli tulossa, joten aina kun ajattelin supistuksen alkavan kysyin Jonilta, että alkaako ja hän aina vahvisti, että kyllä alkaa. Onneksi siis nyt pystyin tunnistamaan supistukset hyvissä ajoin. 

Toiveena tässä synnytyksessä oli tosiaan ilokaasu ja akuneulat mitkä koin ensimmäisessä synnytyksessä toimiviksi, muistutin tästä pari kertaa kätilöä, että hän pyytäisi akuneuloihin erikoistuneen kätilön paikalle. Meidän kätilön työvuoro päättyi klo 14 ja hän toi akuneulojen kätilön juuri ennen vuoronsa loppua ja mun onneksi hän oli sama kuin Felixin synnytyksessä!! Kehuin häntä maasta taivaisiin ja kerroin, että olen ajatellut häntä lämmöllä. Häneltä sain viimeksi kultaakin kalliimpia vinkkejä ja niitä toivoin nytkin. Ensimmäiseksi hän sanoi, että jos haluat synnyttää tänään/mahd.pian niin ei kannata istua jumppapallon päällä missä istuin kun hän tuli. No heivasin jumppapallon samantien pois, koska luotin häneen. Sitten hän laittoi selkääni kymmenen neulaa, mahaan kaksi ja otsaan kulmakarvojen väliin rentoutus neulan ja ehdotti, että menisin sängylle maate vaikka kerroin sen tuntuvan pahalta, mutta hän asetteli minut niin huolella siihen sängylle, että musta oikeasti tuntui siltä, että nukahdan ja varmasti torkahdinkin minuutiksi. Hän sai saman tunteen minulle Felixin synnytyksessä, jonka seurauksena tälläkin kertaa loputkin sentit aukesi todella nopeasti! 

 

Sisätutkimus tehtiin klo 15:30 ja olin 10cm auki, mutta "Simo" oli vielä korkeuksissa eli nyt piti hänet saada laskeutumaan. Koitin ainakin kätilön neuvoilla sängyllä selän pyöristämistä ja jumppapallolla "hyppimistä" tuloksetta. Sitten kätilö ehdotti, että hän kutsuu lääkärin puhkaisemaan kalvot, koska hän ei voi sitä tehdä kun vauva on liian korkealle, ettei vain napanuora siinä kohtaa mene kaulan ympäri tms. Ei mennyt kauaa kun lääkäri tuli klo 16.30 puhkaisemaan kalvot, se ei tuntunut miltään. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni mittaamaan sykkeitä, koska oma sykkeeni oli niin korkealla ettei kätilöt vain vahingossa luule seuraavansa vauvan sykkeitä tyytyväisinä vaikka se olisikin minun syke, kun ne laitteet voi helposti sekoittaa äidin ja vauvan sykkeet. Kalvojen puhkaisun jälkeen kätilö sanoi, että odotellaan puolisen tuntia ja jos ei vauva ole silloinkaan laskeutunut niin laitetaan oksitosiinitippa auttamaan laskeutumista. 

Ei mennyt varmaan kun alle vartti niin supistukset alkoi tuntumaan paineen tunteena ja ponnistamisen tarpeena. Soitin kelloa ja kätilö ja kätilöopiskelija tulivat pian paikalle ja totesivat vauvan laskeutuneen ja sitten alettiin valmistautumaan ponnistamiseen. Olin ensin puoli-istuvassa asennossa ja ponnistus supistukset sattui äärettömän paljon! Kätilö kokeili, että jotain reunaa oli vielä edessä minkä hän työnsi pois ponnistuksen yhteydessä ja hetken päästä hän huomasi, että vauvan pää ottaa kiinni häpyluuhun tms ja pyysi vaihtamaan asentoa kyljelleen. Kääntö kyljelle tuntui kamalalta ja ponnistusten ajan huusin kivusta, koska luulin kuolevani! Lamaannuin siitä kivusta niin paljon etten pystynyt ponnistamaan enkä oikein pystynyt olemaankaan kun se sattui aivan äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Sain ilokaasunkin takaisin, koska en olisi pärjännyt ilman sitä. Aloin myös tuskissani kysellä saako tässä kohtaa enää mitään puudutteita, mutta eipä saanut. Kuitenkin hetken päästä mun kroppa alkoi ponnistamaan ja auttamaan mua, kun mun kroppa hoiti sen ponnistuksen "alun" niin mun oli pakko yhtyä mukaan. Sitten saatiin vauva sen kohdan yli mihin jäi jumiin ja käännyin takaisin puoli-istuvaan asentoon ja sitten hän pian jo syntyikin lauantaina 20.3. klo 17:53. Oli kyllä ihana tunne saada hänet ulos! Oli kyllä todella rankka ponnistusvaihe.

 

Vauva pääsi heti mun rinnalle ja Joni katkaisi napanuoran. Istukan ponnistaminen ei taaskaan tuntunut miltään ja istukka oli muutenkin kaikin puolin täydellinen. Tällä kertaa ei onneksi tullut repeämiä eli säästyin tikeiltä. Jotain pieniä nirhaumia tuli vain mitkä ei vaatineet tikkausta. Sain myös heti reiteen jonkun pistoksen ja oikeaan käsitaipeeseen, en oikein vieläkään tiedä mitä sain ja sainko nämä samat esikoisen kohdalla. Oltiin noin tunti siinä ihokontaktissa ja sitten kätilöt tulivat punnitsemaan vauvan ja hän olikin kilon isopmpi mitä veljensä! Mitat oli 4278g, 53cm ja päänympärys 37,5cm. Pisteitä "Simo" sai 9/9/9. Tämän jälkeen minä kävin pesulla ja vauva pääsi Jonin paidan alle ihokontaktiin. Sitten meille tuotiin syötävää ja juotavaa ja odoteltiin salissa melkein yhdeksään asti kun kätilöllä tuli toinen synnytys siihen niin meidän piti odotella osastolle vientiä. Joni pääsi saattaamaan mut osastolle vaikka vierailuaika päättyi klo 20. Pääsin ensin yksin omaan huoneeseen, mutta jo parin tunnin päästä jostain toisesta huoneesta vaihdettiin äiti vauvansa kanssa mun viereen. Osastolle kun pääsin niin oltiin ensin ihokontaktissa puoleen yöhön asti eli noin 3h jolloin kätilö tuli hakemaan vauvan pukemista ja tsekkausta varten ja pääsin itse siinä kohtaa vessaan. Yö meni hyvin ja olisin saanut paremmin nukuttua ilman huonekaveria, mutta ei voinut mitään. Onneksi päästiin kotiin jo sunnuntaina lounaan jälkeen niin ei tarvinnut olla siellä kuumuudessa ja huonossa sängyssä sen kauempaa. 

 

***

 

KOOSTE 
Raskausviikko: 41+2
Supistusten kesto kotona: 13h
Synnytyksen kesto: 5h 10min

1 vaihe: 4h 15min
2 vaihe: 38min
3 vaihe: 17min
Kivunlievitykset: Ilokaasu ja akuneulat   

Synnytys meni kaiken kaikkiaan hyvin ja paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla. Tuntui että tässä synnytyksessä olin enemmän läsnä ja muistan itse lähes kaiken ja tein erinlaisia huomioita mitkä meni esikoisen kohdalla ihan ohi. Nyt en ollut niin väsynyt synnytyksessä kun tuli valvottua vain yksi yö. Koin että osasin nyt itse olla rennompi ja ottaa paremmin supistuksia vastaan mitkä varmasti edes auttoi synnytyksen suht koht nopeaan kulkuun. Ponnistus kuitenkin sattui paljon enemmän tällä kertaa, en ole ikinä kokenut mitään niin kivuliasta!

Hän on täällä!

Meidän toinen rakas poikamme syntyi vihdoin raskausviikolla 41+2 eli lauantaina 20.3. klo 17:53. Painoa hänellä oli syntyessään hieman yli kilon verran enemmän kun veljellään eli 4278g ja pituutta 53cm. Onneksi tämäkin synnytys lähti käyntiin itsestään, niin ei tarvinnut luonnollisesti mennä eiliseen yliaikaiskontrolliin ja käynnistykseen! Kotiin päästiin jo heti sunnuntaina lounaan jälkeen ja arki vauvan ja Felixin kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. Felix otti pikkuveljen hyvin vastaan ja osasi heti silittää nätisti ilman, että siitä piti edes sanoa. Hän myös hyssyttää vauvaa vaikkei hän pitäisi mitään ääntä. Niin hellyyttävää! Tulin jakamaan vain pikaisesti tämän ilouutisen ja palaan myöhemmin synnytyskertomuksen parissa. 

Viimeinen äitiysneuvola rv 42

Tänään oli viimeinen neuvola yhtenä kappaleena. Kaikki oli taas muuten kunnossa, mutta parissa päivässä on tullut miltei pari kiloa taas lisää nesteitä tasaisesti ympäri kroppaa! Neste on tosiaan kertynyt tasaisesti joka puolelle eikä ole esim. nilkoissa mihin sitä yleensä kertyy. Vaa'an lukemat kauhistuttaa, mutta toivottavasti se siitä sitten itsestäänkin alenee ettei mulla ole edessä ihan jäätävää pudotus urakkaa. Turha painosta tässä kohtaa on stressata kun en sille nyt voi mitään, mutta kyllähän se hieman ahdistaa. Kuten kerroin olen asennoitunut menemään ensi tiistaina käynnistykseen, mutta neuvolatäti sanoi ettei nyt saanut päätä ollenkaan käsiinsä kun on sen verran jo alhaalla. Tämä tieto sai aikaan JES reaktion, mutta samalla aloin elätellä toiveita spontaanisti käynnistyvästä synnytyksestä mikä on huono, koska en haluaisi joutua pettymään jos niin ei tapahdukkaan. Mutta käynnistyy se synnytys sitten miten tahansa niin enää ei ole montaa päivää jäljellä!

 

18.3. Viikko: 42 (41+0)

Paino: +24,3kg

Sf-mitta: 34

 

Rv 40+6

Juuri kun kirjoitin etten ole jaksanut panostaa itseni laittamiseen tai kuviin niin oli kuitenkin eilen pakko tsempata ja meikata ja ottaa muutamat kuvat ettei jää harmittamaan oma saamattomuus. 

Neuvolakuulumiset rv 41

Maanantaina oli jälleen neuvola ja tehtiin perus testaukset mitkä oli kaikki kunnossa. Turvotusta tosin nyt tulee ja paljon! Neuvolatäti pyysi tarkkailemaan jos tulee päänsärkyä tai pahoinvointia tms, että jos tulee niin täytyy sitten mennä tyksiin tarkistuttavaksi varmaankin raskausmyrkytyksen vuoksi. Hän kirjoitti myös lähetteen tyksiin yliaikaiskontrolliin minkä sain varata tänään ja sain ajan ensi viikon tiistaille eli 23.3. jolloin viikkoja on kasassa 41+5. Olen nyt asennoitunut siihen, että käynnistykseen mennään niin enpähän sitten tipu niin korkealta. Ennen yliaikaiskontrollia käyn vielä torstaina neuvolassa oman mielenrauhan vuoksi, koska muuten olisi yli viikko väliä ja "Simo" on koko raskauden ollut todella vähä ja hentoliikkeinen niin haluan käydä kuuntelemassa sydänääniä ja muutenkin tämän turvotuksen vuoksi tsekkaamassa verenpaineet ym.

15.3. Viikko: 41 (40+4)

Paino: +23,5kg

Sf-mitta: 33,5

 

Rv 40+4

 

En ole tässä loppuraskaudessa jaksanut panostaa yhtään kuvien ottamiseen tai muutenkaan itseni ehostamiseen. Viimeksi meikkasin silloin kun Joni koitti ottaa niitä astetta parempia odotuskuvia ja sitä ennen varmaan viimeksi töihin. Normaalisti varmasti meikkaisin neuvolaan, mutta nyt en viitsi silloinkaan kun maskia täytyy kuitenkin käyttää niin tuntuisi turhalta. Ja silloin kun olen vain kotona olen vain isolla t-paidalla ja urheilutrikoilla mitkä on nyt harmittavasti kuluneet polvista puhki, mutta en halua venyttää toisia urheilutrikoita enää tämän mahan kanssa, joten näillä mennään loppuun asti. Toivottavasti tämä ei jää harmittamaan etten ole jaksanut ottaa kuvia ja laittautua kuvia varten samalla tavalla kuin Felixistä, mutta nyt jostain syystä ei ole vain voimia tai mielenkiintoa ollenkaan. 

Neuvolakuulumiset rv 40

Eilen oli pikainen puolen tunnin neuvola jossa katottiin pikaisesti perus testit. Käyntiin taisi mennä vain 20min. Perus testeihini kuuluu siis virtsanäyte, verenpaine, paino, tunnusteltiin mahaa/vauvaa ja kuunneltiin sydänäänet. Kaikki oli ok ja ei oikein muuta edes juteltu perus miten olen voinut kysymyksen lisäksi. Tosin painoa oli alle viikossa tullut reilu kilo eli turvotusta on tasaisesti joka puolella, koska neuvolatädinkin mukaan en ole millään voinut syödä alle viikossa yli kilon verran lisää painoa. 

Seuraava yhtä pikainen aika on varattu ensi maanantaille. Vaikkei minulla ole ollutkaan mitään mielen päällä tai ole tullut mitään kysymyksiä mieleen niin silti harmittaa, että nämä ajat on lyhyitä ja kiireisiä. Esikoisen kohdalla oli paljon enemmän juttelua ja ajatusten vaihtoa. Toki saattaa vaikuttaa myös se etten odota nyt esikoista, mutta silti olisi kiva hieman jutella esim. synnytyksestä kun nyt ei ketään kaverikaan ole samaan aikaan raskaana tai en näe muutenkaan ketään koronarajoitusten takia niin en ole päässyt juttelemaan samalla tavalla. 

 

Täytyy vielä tuo paino ja sf-mitta tarkistaa heti kun neuvolatäti syöttää tiedot ipanaan. Kaarina on siis siirtynyt sähköiseen äitiysneuvolakorttiin ja tämä järjestelmä oli koko eilisen päivän epäkunnossa, joten hän ei saanut kirjattua käynnin tietoja heti ylös. Hänen piti kirjata tiedot tänään, mutta ei ole vielä näkynyt. 

9.3. Viikko: 40 (39+5)

Paino: +21,7kg

Sf-mitta: 34,5

 

Rv 39+6

Neuvolakuulumiset rv 39

Tänään oli jälleen neuvola ja siellä tehtiin perus testaukset ja juteltiin hieman lähestyvästä synnytyksestä. Kaikki oli kunnossa paitsi neuvolatäti huomasi hieman turvotuksia. En siis itse ole huomannut, että jaloissa tai käsissä olisi turvotusta tai muuallakaan, mutta hän huomasi mahasta kun painoi niin jäi vaaleana käden kuva siihen. Se selittääkin osaksi painonnousua mikä on kiivaampaa tässä loppu odotuksessa. Seuraava käynti varattiin jo ensi viikon tiistaille eli alle viikon päähän.

 

3.3. Viikko: 39 (38+6)

Paino: +20,6kg

Sf-mitta: 33

Neuvolalääkärissä

Torstaina oli tavallinen neuvolakäynti ja sen perään lääkärin aika. Kaikki oli taas ok kaikissa perus mittauksissa ja nyt otettiin extrana sormen päästä hemoglobiini mikä oli 124 eli oikein hyvä. Yleensä neuvolantäti mittaa sf-mitan sekä kuuntelee sydänäänet, mutta nyt nämä teki lääkäri. Lääkäri teki myös pikaisen sisätutkimuksen ja totesi vain, että paikat on pehmenneet. Ei näillä käynneillä ollut mitään ihmeempiä kun voin muuten hyvin kun ei näille liitos- ja sukkapuikkokivuillekkaan voi mitään. Nyt loppua kohden käynnit tihenee mikä on ihan kiva kun nyt on hyvin aikaa käydä neuvolassa ja pääsee muutenkin kuulemaan vauvan sydänääniä yms.

18.2. Viikko: 38 (37+0)

Paino: +19kg

Sf-mitta: Ei oltu kirjattu? 

Neuvolakuulumiset

Maanantaina oli jälleen neuvola heti aamusta ja päivittelen siitä taas hieman viiveellä, koska tein maanantaina ja tiistaina ylitöitä kun vielä oli mahdollisuus! Neuvolassa oli kaikki taas kunnossa ja perus testautkset tehtiin. Ei meillä siinä kauaa kestä kun vointi on tähän asti ollut hyvä paitsi liitos ym kipujen osalta, mutta ei niille mitään voi ja kun tämä ei ole ensimmäinen raskauteni niin senkään vuoksi ei ole niin paljon läpi käytävää. On muuten ihanaa kun tässä raskaudessa en ole saanut yhtään esitteitä ym neuvolasta kun Felixin odotuksen aikana lähdin neuvolasta aina kaiken maailman lehtisten ja vihkosten kanssa.

1.2. Viikko: 35 (34+4)

Paino: +16kg

Sf-mitta: 31,5

Throwback toiseen kolmannekseen

Mulla on nyt viivettä näissä kirjoituksissa sillä viimeinen kolmannes on ollut käynnissä jo kuutisen viikkoa.. Tässä raskaudessa aika tuntuu menevän paljon nopeammin ja ymmärtäähän sen kun jaloissa pyörii 2,5-vuotias. Huomaan aina, että olen unohtanut ottaa mahasta kuvia ja muutenkaan en ole niitä käsitellyt niin tarkkaan kun Felixin odotuksesta, eli silloin kirjoitin osaan kuvista viikot ym, että on helposti nähtävillä kuvia katsoessa. 

Toinen kolmannes (viikot 14+0 - 27+6) meni kuitenkin hyvin ja pääasiassa voin oikein hyvin eikä ollut väsymystä tai juuri muutakaan. Paitsi viikolla 23+2 alkoi paikat kipeytyä sen verran etten voinut enää istua kovalla keittiön tuolilla tai lattialla ilman, että laitan tyynyn alle. Jos tyynyä ei muista laittaa alle niin nouseminen sattuu ja liikkeelle lähdössä kestää. Tämä oire tuli Felixinkin odotuksen aikana, mutta vasta viikon 38 tuntumassa, eli tällä kertaa tämä oire alkoi hyvissä ajoin ja ensimmäisenä kaikista vaivoista. 

 

Tämä kuva on otettu toisen kolmanneksen loppusuoralla eli viikolla 26+0.

Sokerirasitus x2

Uusi neuvolatäti kertoi heti ensimmäisellä käynnillä, että joudun kaksi kertaa sokerirasitukseen tässä raskaudessa. Ihmetytti tämä päätös sillä Felixistä en joutunut kertaakaan. Tosin Felixin kohdalla unohdin mainita, että mummollani oli vanhuusajan diabetes, joten tämä oli syynä kahdelle kerralle. Ensimmäinen rasitus oli varattu viikolle 13+6, mutta jouduin siirtämään sitä, koska olin kipeänä. Uuden rasituksen sain neljän viikon päähän ja silloin olin viikolla 17+6. Toinen rasitus tehtiin viikolla 26+5.

Kummassakin raskaudessa mulle on tullut kerran sellanen pyörrytyskohtaus eli jos en ole heti herättyäni mennyt syömään vaan alkanut touhuumaan jotain, niin tulee kylmähiki, pyörryttää, silmissä sumenee ja kropassa alkaa kihelmöidä ja olo parantuu heti kun saan jotain syötyä. Tämän takia jännitti mennä rasitukseen, jos tämä olo tulee ennen sitä kun on kuitenkin paastoakin takana. Mun isä varmuuden vuoksi vei mut sinne ja toi kotiin ettei vaan ajaessa tulisi tällaista kohtausta ja näin pääsin suoraan oven eteen enkä joutunut kävelemään parkkipaikalta. Turhaan kuitenkin jännitin sillä tätä kohtausta ei tullut, olin siis herättyäni vain sängyssä niin pitkään kun kyyti tuli ja sitten hain vain eväät ja kävelin autoon. 

Tulokset oli kummallakin kertaa hyvät, eli en saanut radi diagnoosia! Sokerirasitus ei ollut niin paha kuin kuvittelin. Kuulin pelkästään "kauhutarinoita" ja päivittelyä siitä kuinka kamalaa se sokeriliuos on ja että sen jälkeiset kaksi tuntia voi viedä heikkoon kuntoon.. No onneksi näin päin ja yllätyin positiivistesti. Ensimmäiseen rasitukseen mennessä mulla oli niin kova jano muutenkin, että se vadelmanmakuinen sokeriliuos maistui taivaallisen hyvältä ja se oli vielä viileää! Toisella kertaa oli samaa liuosta ja muistui yhtä "hyvältä" kuin ensimmäiselläkin kertaa. Odottelua on ensimmäisen verikokeen ja sokeriliuoksen jälkeen kaksi tuntia ja sekin aika meni yllättävän nopeasti. Siinä kun katseli ihmisiä kun menivät ja tulivat, lueskelin blogeja ja selasin somea niin aika meni yllättävänkin nopeasti.

Rasituksista ei jäänyt siis mitään kammoa ja itse haluan jakaa positiivisen kokemuksen rasituksesta, koska tosiaan itse kuulin pelkästään negatiivista ennakkoon!

Alkuraskaus

Kirjoitan tätä postausta tiistaina 7.7. kun olen tänään aamulla tehnyt positiivisen raskaustestin. Testin tulos yllätti, sillä olin lähes varma, että se on negatiivinen. Felixistä tiesin jo hyvissä ajoin, että olin raskaana vaikka tein silloin hieman ajoissa ensimmäisen negatiivisen testin niin tiesin silti, että olen raskaana ja sitten muutaman päivän päästä testi näyttikin plussaa. Tunsin silloin kiinnittymisen/hedelmöittymisen oireita ennen testiä, jotka oli mm. rintojen arkuus, sormien pistely, vilu ja muutamia mahan "pistelyjä", mutta nyt ei ole ollut muuta kuin veren maku on ollut suussa muutaman kerran ja luulin, että ikenistä vuotaa vaikka en peilistä nähnytkään vuotoa. Nyt kun tarkemmin muistelen muutamaa viikkoa niin oikean käden nimetön pisteli samalla tapaa kun Felixistä molemmat kädet! Tiedän, että raskaudet on erinlaisia, mutta silti odotin saman tyyppisiä oireita alkuun. Toki vaikuttaa varmaan sekin kun olen käynyt läpi jo raskauden ja vuoden imetyksen niin kroppakin on tämän jo kerran kokenut ja tietää mitä odottaa. 

Tosiaan nyt kun jatkan tätä kirjoittamista niin viikkoja on kasassa jo 26+2 eli ensimmäinen kolmannes on jo kaukaa takana. Varmaan viikko plussan jälkeen mulle tuli järkyttävää pahaa oloa, paha olo alkoi heti aamusta ja jatkui päivään, illaksi aina helpotti. Ei siis ollut oksentaminen edes lähellä, eli ei se niin järkyttävän pahaa oloa ollut, mutta Felixin odotukseen verraten oli. Pahoinvointi jatkui noin 2-3viikkoa juuri mun kesäloman ajan, kun palasin lomalta töihin niin ei ollut enää onneksi pahaa oloa. Ensimmäisellä kolmanneksella ei siis ollut mitään muuta kuin pahoinvointia ja muutaman kerran oli veren maku suussa. Ajattelisin, että pääsin ensimmäisen kolmanneksen todella helpolla. 

Ensimmäinen raskauskuva viikolta 20+1

Uusin tulokas tyttö vai poika?

Tosiaan huomenna on jo rakenneultra ja tein tästäkin raskaudesta muutaman leikkimielisen sukupuolitestin, kuten tein Felixistäkin jonka pääsee lukemaan täältä. Toivottavasti hän ultrassa näyttää meille sukupuolensa niin saadaan tälläkin kertaa mitkä testeistä osui oikeaan. 

 

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille on tulossa tälläkin kertaa poika, sillä vauva on saanut alkunsa kesäkuussa kun olin 26-vuotias. VAU-sivun testin mukaan odotamme suuremmalla todennäköisyydellä poikaa. Sormustestin mukaan meille olisi tulossa mielestäni tyttö, tämä oli tälläkin kertaa jotenkin hankalasti tulkittavissa. Maya -intiaanien syntymäkalenterin mukaan meille olisi tulossa tyttö. Tässä verrataan äidin ikää lapsen syntymävuoteen, jos kummatkin luvut on parillisia tai parittomia meinaa tyttöä, jos toinen luku on pariton ja toinen parillinen niin se meinaa poikaa. 

POIKA
Ei aamupahoinvointia.
Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.
Säärikarvojen kasvu on kiihtynyt.
Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia.
Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin.
Vauvan sydämensyke hidas (<140)
Potkut napakoita ja kovia.
Linea negra.
Sinulla on terävä ilme.
Odotat esikoista.
Elitte leppoisaa elämävaihetta lasta tehdessänne.
Kätesi ovat kuivat.
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
Vauvan isä lihoo odotusaikana.
Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.
Rinnoissa valtava muutos.
Poikaolo
Poika 2/17 

TYTTÖ
Pahoinvointia raskauden aikana.
Kukkiva iho.
Olet kiukkuinen.
Ikenet verestävät.
Vauva on kova hikkaamaan.
Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja.
Vauvan syke tiheä.
Närästys.
Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.
Vatsasi leviää sivulle.
Makean himo.
Ei linea negraa.
Edellinenkin lapsesi on tyttö.
Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
Kädet aiempaa pehmeämmät.
Rinnoissa ei juuri muutosta.
Tyttöolo.
Tyttö 9/17

 

Jouduin taas oikein kunnolla pohtimaan näitä kohtia, koska mulla ei mitään oireita tai oloja juurikaan ole ollut! Näistä oireista on tulossa lisää pian. Laitoin tuohon 'poikaolo' vaikka tälläkään kertaa mulla ei ole sellaista kunnon tunnetta sukupuolesta mistä monet äidit aina puhuu ja sanotaankin, että se usein osuu oikeaan. Tämä poika veikkaus on samaa luokkaa kun voisin vain arvata kumpaa vaikka naapuri odottaa. Olisi ollut hauska kokea jommasta kummasta se the fiilis, että tietäisin sen tunteen mistä monet äidit puhuu!

Viiden eri testin mukaan kolmesta tuli vastauksesi tyttö ja kahdesta poika, eli aika tasaista näiden puolesta!

Felixistä tulee isoveli!

Meillä on iso ilo ilmoittaa, että mikäli kaikki menee tästäkin eteenpäin hyvin, niin meitä on maaliskuussa neljä! Laskettu aika on 11.3.2021.Tällä hetkellä on menossa jo raskausviikko 22 (21+2), eli puolivälikin on jo ylitetty. Rakenneultrakin meillä on jo tiistaina, onneksi, koska sitä on odotettu. Palailen pian sukupuolitesteillä ja ensimmäisen kolmanneksen kuulumisilla. 

Jasmiina Hoo 4-vuotta - vuosikatsaus

Paljon onnea 4-vuotiaalle blogilleni! Tämä vuosi on ollut huikea ja hyvin erinlainen kuin mikään muu vuosi, kiitos Felixin. Kuluneen vuoden ja blogisynttärin kunniaksi on taas aika tehdä vuosikatsaus viime vuodesta. Käyn vuoden tapahtumineen läpi kuukausi kuukaudelta, ja löydätte myös kursivoituina tekstistä postaukset mainittuihin tapahtumiin liittyen, mikäli haluatte vielä käydä lukemassa.

Sivun katseluja on koko historiassa tällä hetkellä 51 052.

Vuonna 2018 julkaisin yhteensä vain 58 postausta. Paras blogi kuukausi oli joulukuu, jolloin julkaisin 10 postausta ja huonoin kuukausi oli syyskyy jolloin julkaisin vain yhden vaivaisen postauksen.Tuohon aikaan yöt oli huonoimmillaan ja päikkärien nukkuminen vaivalloista, joten ei jäänyt aikaa eikä energiaa päivittää blogia.

Top 3 katsotuimmat postaukseni koko neljältä vuodelta on:
1. Synnytyskertomus
2. Joulupallokranssi
3. HÄÄT: Hääohjelma

Top 3 katsotuimmat postaukseni vuodelta 2018 on:
1. Synnytyskertomus
2. Mitä on hankittu ja on hankkimatta vauvalle?
3. Mitä kaikkea aion tehdä raskauden päätyttyä


TAMMIKUU



Tammikuussa tein samanlaisen vuosikatsauksen. Puolen kuun aikoihin olin raskausviikolla 27 ja kirjoitin neuvolakuulumisia ja toisen kolmanneksen ohituksesta. Tammikuussa tuli myös täyteen 3-vuotta tupakoimatta. Esittelin kaksi raskausajan asua ensimmäinen ja toinen. Vuoden vaihteen jälkeen me alettiin ostamaan isompia vauvatarvikkeita alennusmyynneistä. Alkukuusta oli ystäväni pojan ristiäiset ja sen jälkeen menimme Jonin kanssa elokuviin ja Haraldiin syömään rakkauspakettia. Tammikuun lopulla käytiin myös Petäjävedellä ystäväpariskunnan luona viettämässä viikonloppua nyt kun oli helppo kahdestaan mennä, käytiin samalla Tuurissa Keskisellä ostoksilla.

HELMIKUU



Helmikuussa pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön lämpimät bambulegginssit ja pohtisin hiusten värjäämistä raskausaikana. Esittelin yhden lempi raskausasuni ja varmaan eniten päällä olleen. Kävin myös läpi mitä on hankittu ja on hankkimatta vauvalle.

MAALISKUU

 

Äitiyslomani alkoi 1.3. Mut yllätettiin Baby Showereilla 10.3. ne oli ihan huiput! Laitoin vielä kuvia miltä täällä näytti ennen, koska aloin kuvata valmistunutta kotia niin oli paremmin muistissa miltä täällä näytti ennen. Olin raskausviikolla 37 neuvolassa ja esittelin raskausasun. Kirjoitin bola-korusta jota käytin, mutta unohdin käyttää sitä Felixin syntymän jälkeen, joten en tiedä toimiiko tuo. Aloitin esittelemällä keittiön, olohuoneen ja käytävän. Maaliskuussa innostuin myös tekemään jotka jäi meillä kuitenkin käyttämättä. Kuun lopussa kävin otattamassa raskauskuvia valokuvaajalla ja yövyimme Turun hotelli Caribiassa, koska saimme sinne lahjakortin sänkyostosten yhteydessä. Emme käyneet kylpylän puolella, mutta illalla herkuttelimme Classic Pizzassa ja aamulla nautittiin kunnon aamiasbuffet.

HUHTIKUU



Felixin laskettuaika oli 9.4. ja viikkoa ennen kirjoitin fiiliksiä ja kerroin kuinka raskausvaivoja alkoi viimein tulla. Esittelin meidän kolme makuuhuonetta. Sain kutomani torkkupeiton valmiiksi juuri ennen laskettua ja esittelin sairaalakassin sisällön, jossa ei loppuen lopuksi ollut mitään ylimääräistä. Lasketunpäivän kunniaksi mietin mitä kaikkea aion tehdä raskauden päätyttyä kun tiesin ettei sinä päivänä mitään tapahdu. 16.4. mulla oli viimeinen äitiysneuvola raskausviikolla 41+0. Varasin yliaikaiskontrollin lauantaiksi 21.4. mutta onneksi Felix päätti syntyä luonnollisesti 20.4. raskausviikolla 41+4. Huhtikuun viimeisenä päivänä käytiin ottamassa Felixistä vauvakuvat kun hän oli 11päivää vanha.

TOUKOKUU



Toukokuu meni Felixiin ja uuteen arkeen tutustuessa. Oli ihanat ilmat ja lenkkeiltiin paljon. Kuitenkin ehdin julkaista kolme asuntoesittelyä wc:t, kylpytilat ja eteisen sekä vaatehuoneen. Sain vihdoin kirjoitettua pitkän synnytyskertomukseni ja toukokuussa vietin ensimmäistä äitienpäivääni. Felix täytti jo kuukauden ja kerroin hänen kuulumisia. 

KESÄKUU

 

Kesäkuussa vietimme ensimmäistä hääpäiväämme ja samana päivänä vietimme Felixin ristiäisiä meillä kotona. Kerroin miten päädyimme Felixin nimeen ja kerroin hänen 2kk kuulumiset. Juhannusta vietimme mun vanhempien mökillä ja Jonin äidin mökillä rennosti. Pari päivää juhannuksen jälkeen Felix oppi kääntymään selältä mahalleen.

HEINÄKUU

Heinäkuussa postaus tahti alkoi hidastumaan, mutta eipä me sen kummempaa tehty kun lenkkeiltiin, nähtiin kavereita ja pyöritettiin perus arkea, paitsi tietty salaojaremontti oli käynnissä. Tässä kuussa Felix siirtyi kehdosta pinnasänkyyn ja täytti 3kk.

ELOKUU



Kerroin Felixin 4kk kuulumisia ja kirjoittelin ajatuksia imetyksestä. Elokuussa meillä alkoi muskari ja äiti-vauvajumppa.

SYYSKUU

 

Syyskuussa julkaisin vain Felixin 5kk kuulumiset, koska elo-syyskuussa yöt oli huonoimmillaan jostain syystä. Syyskuussa täytin kuitenkin 25-vuotta ja sen kunniaksi mentiin koko perhe päiväristeilylle. Risteily meni tosi hyvin ja oli kiva olla päivä kotoa pois.

LOKAKUU

 

Meidät kutsuttiin kirkkoon hakemaan Felixin kastepuunlehti mikä on mun mielestä tosi hieno. Kerroin enemmän meidän touko/kesäkuisesta kattoremontista. Felix täytti puolivuotta ja sen kunniaksi järjestettiin pienimuotoiset juhlat ja kerroin miten meidän puolivuotiaalla menee. Kävin kuun alussa ja lopussa otattamassa Felixistä puolivuotiskuvat, koska siihen tarjoutui mahdollisuus avoimien päiväkotien kautta. 

MARRASKUU



Marraskuussa aloitin hyvissä ajoin joulufiilistelyt piparicookieilla, glögillä ja joulumusiikilla. Kerroin mitkä oli meidän mielestä vauva-ajan turhat ja tarpeelliset jutut, ja taas tuttuun tapaan kerroin 7kk kuulumiset.

JOULUKUU

Kerroin joulunalla Felixin ja mun joululahjatoiveet. Meidän ystäväpariskunta kävi meillä syömässä ja tein jälkkäriksi hyvää valkosuklaa-tuorejuustokakkua. Alkukuusta sain Jonin vastaamaan 33 kysymykseen minusta ja joulun alla vastattiin yhdessä jouluiseen "kumpi mieluummin" haasteeseen. Felix täytti joulukuussa jo 8kk ja oli pitkästä aikaa neuvola. Kerroin miten meidän joulu meni, jaoin jouluksi tekemäni luumuisen rahkakerroskakun ohjeen ja esittelin saamamme joululahjat.

Synnytyskertomus

Vihdoin sain kirjoitettua synnytyskertomuksen, tästä tuli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta en halunnut tiivistää, koska ne pienet jutut kuitenkin unohtuvat ajan myötä, ellei niitä kirjoita ylös. Loppuun teen lyhyen koosteen, jos joku haluaa vaan pikaisesti vilkaista kestot ja yleisen fiiliksen synnytyksestä.

***

Ensimmäinen supistus tuli keskiviikkona 18.4. noin klo 23 kun olin yksin kotona ja Joni oli salilla. Jonin tultua kotiin me syötiin ja katottiin Netflixistä elokuvaa, mutta kysyin pian, että voidaanko pistää paussi, jotta saisin mahdollisesti nukuttua ennenkuin supistukset tihenee tai kovenee. No, menin sänkyyn, mutta ei siitä mitään tullut. Makuuasento oli pahin supistuksen aikana ja siirryinkin pian sohvalle, etten herätä Jonia, kun ramppaan edes takaisin. Sinä yönä ei tullut nukuttua kuin ehkä 10min pätkiä, koska supistuksia tuli heti noin 15-30min välein.

Supistuksia tuli koko seuraavan päivän samalla tahdilla ja limatulppa alkoi irrota ja sitä irtosi pitkin päivää. Tässä kohtaa soitin varmuuden vuoksi tyksiin, koska en ollut varma onko kyseessä limatulppa, mutta kyllä hän sen limatulpaksi varmisti ja juteltiin siinä muutenkin vähän tulevasta. Välillä supistukset tiheni ja kellotin supistuksia jo yöstä lähtien, jotta pystyin tarkkailemaan supistusten välejä ja kestoja. Sitten tuli torstai-ilta ja me tilattiin kotiinkuljetuksella pizzaa ja pohdittiin vielä, että pääseekö Joni perjantaina menemään töihin, koska mun mielestä supistukset oli aika laimeita vaikka tekikin kipeää ja niiden väli oli tihentynyt.

Puolenyön aikoihin kävin testaamassa lämmintä suihkua, mutta en kokenut siitä apua, koska seisominen teki pahaa. Mun oli helpointa ottaa supistukset vastaan istuen. Sen jälkeen söin lisää pizzaa ja me katsottiin ennakkoon Armanin kätilö jakso, jonka jälkeen menin vessaan ja huomasin, että oli tullut jonkun verran kirkasta verta, ja sanoin Jonille, että nyt lähdetään Tyksiin tarkistuttamaan tilanne, kun supistustusten välikin oli alle 10min ja veri sai mut huolestumaan.

Lähdettiin kotoa tasan 03:00 ja tyksissä oltiin 03:10. Päästiin heti sisään ja mies kätilö tuli vastaan ja tarkisti paikat. Kätilö hetken tunnusteli ja sanoi, että oho aika hyvin olet kestänyt kotona, sillä olet jo 8cm auki ja totesi, että hän nyt kokeilee vielä uudestaan, ettei vaan tuntenut väärin. Olin aika hämilläni, koska luulin jotenkin, että hän passittaa meidät vielä kotiin! :D Hän siirsi meidät suoraan synnytyssaliin ja sanoi, että käyrät otetaan siellä, koska synnytys oli jo niin hyvin edennyt. Sanoin Jonille kun lähdettiin kohti tyksiä, että olisi ihan huippua, jos he sanoisivat, että olet jo 8cm auki ja pääset suoraan saliin ja niinhän siinä kävi!

Viimeinen mahakuva, rv 41+4

Synnytyssalissa otettiin käyriä ja juteltiin kätilön ja kätilöopiskelijan kanssa kivunlievityksistä ja he kertoivat mitkä on mahdollisia tässä vaiheessa. Tosiaan kun olin jo 8cm auki niin epiduraali ei ollut vaihtoehto, tai jos olisin sen voinut saada, niin en olisi siinä vaiheessa enää halunnut, koska olin kestänyt yli vuorokauden supistelut niin hyvin, niin ajattelin, että enköhän kestä vielä 2cm verran. Jos oltaisiin lähdetty aiemmin Tyksiin, niin en osaa sanoa olisinko silloin ottanut epiduraalin. He ehdottivat myös spinaalipuudutusta, mutta en halunnut sitäkään enää siinä vaiheessa, koska pelkäsin puudutteen hidastavan synnytystä. Otin ensin käyttöön vain ilokaasun ja istuskelin rauhassa keinutuolissa.

Mun alaselkä oli raskauden loppuvaiheessa todella kipeä ja supistusten aikana se kipeytyi entisestään, joten päätin kokeilla TENS-laitetta, jonka neljä anturia kiinnitettiin alaselkään. Pidin sitä pienellä koko ajan päällä, mutta supistuksen aikana kovensin tehoa. En kokenut siitä olevan juurikaan apua, ja jossain kohtaa se alkoi ärsyttämään. Kokeilin myös lämpöpussia alaselän kipuihin, mutta sekin oli huono, koska muutenkin oli hiki ja sen takia tuli vielä kovempi hiki!

Sairaalassa aukeaminen hidastui, koska jossain vaiheessa kun he kokeilivat tilanteen, niin olin vain 8,5cm auki, eli edistystä ei kauheasti ollut tapahtunut. Tässä vaiheessa mun jalat alkoi tärisemään hulluna ja mun kroppa tärisi enemmän ja vähemmän loppuun asti. Luulen tärinän johtuvan siitä, että en käytännössä ollut nukkunut keskiviikko illan jälkeen, joten kroppa oli jo aika väsynyt. Söin muutaman palan suklaata, jos se antaisi kropalle energiaa. Syötävää ei muuten tehnyt yhtään mieli.

Kätilö kertoi samalla, että heillä on yövuorossa ammattitaitoinen akupunktiokätilö, ja päätin testata vielä akupunktiota alaselkään. Kätilö tuli ja laittoi muistaakseni kuusi neulaa ja hän jäi tarkkailemaan supistuksiani, mutta heti tuli joku tauko supistuksiin, mutta hän sitten sanoi, että tehdäänpäs sitten supistus ja painoi jalkapohjastani ja niin supistus tuli, uskomatonta! Supistuksia seuraillessaan hän totesi pian, että näistä ei ole mitään hyötyä, ja alkoi neuvomaan kuinka minun tulee toimia kun tulee supistus, siitä oli valtava apu! Tuntui, että heti kun hän opasti ja neuvoi ajan kanssa, niin alkoi tapahtumaan oikein rytinällä. Supistuksen voimistui entisestään ja ne teki todella kipeää. Hän näytti myös Jonille muutaman kohdan mistä kannattaa painaa kun on supistus, että kipu lievittyisi. En osaa siis suoraan sanoa auttoiko akupunktio, koska tuntui, että siinä hetkessä synnytys todella lähti rytinällä etenemään. Jos olisin tajunnut ottaa akupunktion aiemmin, niin uskoisin, että synnytys olisi ollut jo aiemmin ohi.

Jossain vaiheessa, en tarkalleen muista missä kohtaa, mutta kuitenkin lähempänä loppua mulle meinasi tulla paniikkikohtaus kun supistukset teki niin kipeää! Meinasin mennä paniikkiin sen kivun kanssa. Onneksi sain kuitenkin pian rauhoitettua itseni ja en muista oliko siinä silloinkin joku kätilö ketä sai myös rauhoiteltua hieman? Tämä kohta on hieman sumun peitossa, mutta sen muistan, että paniikkikohtaus meinasi iskeä. 

Klo 7 oli vuoronvaihto, ja tietysti silloin tuli kovimmat kivut ja ponnistuksen tarve. Soitin vain kelloa, että auttakaa nyt joku, mutta kun oli vuoronvaihto, niin siinä hieman kesti. Aamuvuoron kätilöni ja hänen opiskelija olivat paljon mukavempia ja tuttavallisempia, olin tyytyväinen, että he olivat mukana ponnistusvaiheessa. Kun aamuvuoron kätilö ja -opiskelija tulivat he halusivat itse kokeilla kohdunsuun tilanteen ja totesivat, että olen 10cm auki ja ponnistus voi sen puolen alkaa. Ennen ponnistamisen aloitusta, kätilöopiskelija otti akuneulat irti, ja samalla lapsivettä alkoi tihkumaan.

Aloitin ponnistamisen oikealla kyljellä, mutta en saanut alempaa jalkaa tarpeeksi rennoksi, joten vaihdettiin pian puoli-istuvaan asentoon. Ponnistusvaiheen supistukset tuntuivat aivan eriltä, kun aiemmat supistukset, ja oli helpottavaa tietää, että nyt tosiaan ollaan loppusuoralla. Ponnistuksen aikana kätilö puhkaisi kalvot, että saatiin kaikki lapsivesi tieltä pois.

Ponnistusvaihe kesti yhteensä 33min, vaikka se tuntui tunnilta. 5h synnytyssalissa olon jälkeen meille syntyi pieni poika käsi poskella, mitoin 50cm, 3210g ja päänympärys oli 35cm. Pisteitä "Esa" sai 9/10/10. Joni leikkasi napanuoran ja sain pojan heti syliini. Synnytyksessä mulle tuli 2.asteen repeämä ja sain kolme tikkiä, kaikki tikit tulivat eri paikkoihin. Tikkien laiton ajaksi he puuduttivat alueen hyvin, enkä tuntenut mitään. Sen jälkeen meille tuotiin välipalaa ja minut passitettiin pesulle ja "Esa" pääsi Jonin kanssa ihokontaktiin. Noin 10 jälkeen meidät siirrettiin osastolle ja parin tunnin päästä saatiin perhehuone, kun vierustoverini pääsi onneksi kotiin!

***

KOOSTE 
Raskausviikko: 41+4
Supistusten kesto kotona: 28h
Synnytyksen kesto: 10h 20min
1 vaihe: 9h 35min
2 vaihe: 33min
3 vaihe: 12min
Kivunlievitykset: Ilokaasu, TENS-laite, akuneulat 

Kaiken kaikkiaan synnytys oli paljon helpompaa ja kivuttomampaa mitä kuvittelin. Kotona kuvittelin supistusteni olevan vasta alkusoittoa, vaikke ne kipeitä olivatkin, niin kuvittelin niiden sattuvan vielä enemmän. Supistusten osalta vasta viimeinen tunti oli kaikkein pahin ja tuntui siltä ettei kestä enää. En jäänyt kaipaamaan epiduraalia tai muuta puudutetta. Ellei sitä verta olisi silloin yöllä tullut, niin en osaa sanoa milloinkohan oltaisiin lähdetty tyksiin, sillä ajattelin, että tämän vessa käynnin jälkeen koitan vielä torkkua! Olen edelleen ihmeissäni kuinka hyvin kestin kotona supistukset, koska en mielestäni valittanut niistä edes ääneen. Kaikki muukin, kuten paraneminen ja palautuminen on ollut helpompaa mitä kuvittelin. Kuvittelin kaiken paljon kivuliaammaksi ja pahemmaksi, joten yllätyin positiivisesti joka saralla. Olen todella tyytyväinen synnytykseeni, traumoja ei jäänyt!

Pikkumiehen syntymäpäivä 20.4.

Meidän pieni rakas poikamme syntyi vihdoin raskausviikolla 41+4 eli perjantaina 20.4. klo 8:08. Painoa hänellä oli syntyessään 3210g ja pituutta 50cm. Onneksi synnytys lähti käyntiin itsestään, niin ei tarvinnut luonnollisesti mennä lauantain yliaikaiskontrolliin ja käynnistykseen! Arki vauvan kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja on ihanaa kun Joni on meidän kanssa kotona isyysloman ajan. Tulin jakamaan vain pikaisesti tämän ilouutisen ja palaan myöhemmin paremmalla ajalla synnytyskertomuksen parissa.

Raskausviikko 42 (41+0) ja viimeinen neuvola

Tänään lähti käyntiin raskausviikko 42, eli 41+0. Niin se aika vain menee eikä mitään tapahdu tai ole merkkiäkään siitä että alkaisi tapahtumaan. Yleisesti olo on edelleen hyvä eikä ollenkaan raskas. Nukkuessa lonkat alkaa helposti särkemään ja kääntyminen on vaivalloista, jonka takia koitankin olla kääntymättä turhaan. Alaselkä on myös alkanut särkemään joka haittaa kävelyyn lähtemistä ja nousemista, mutta esim. eilen ja tänään se ei ole kipuillut niin paljon. Onneksi nivuskipu on sentään vähän hellittänyt. Vaikka kolotuksia on niin pystyn silti hyvin liikkumaan ja olemaan, liikkeelle lähdöt on pahimpia ja paikat kyllä vetreytyy hyvin kun pääsee liikkeelle!

Tänään oli myös viimeinen äitiysneuvola ja siellä tehtiin ihan perus jutut ja kaikki oli kunnossa. Seuraavaa aikaa ei enää varattu vaan soittelen neuvolaan sitten kun joskus palaamme sairaalasta kotiin. Yliaikaiskontrollinkin olen jo varannut viikolle 41+5. Olen jo alkanut asennoitumaan ja miettimään mahdollista käynnistystä, vaikka onhan tässä vielä muutama päivä aikaa, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, mikä olisi tietysti kaikkein paras vaihtoehto. Onneksi olen kuullut lähipiiristä paljon hyviäkin kokemuksia käynnistetyistä synnytyksistä, joten koitan ajatella positiivisesti vaikka se ajatuksena jännittääkin.

Tänään viikkoja on: 42 (41+0)

Paino alusta: +16,8kg

Sf-mitta: 32,5

 

 

Tervetuloa pikkumies, täällä on kaikki valmiina!  

Sairaalakassin sisältö

Pakkasin sairaalakassin repun jo muistaakseni viikolla 37. Koitin pakata mahdollisimman vähän, mutta kaiken tarpeellisen. Muutamat hygieniatuotteet on sellaisia joita en voi pakata reppuun ennen lähtöä ja myös laturi, uskon silti muistavani ne ja jos en niin ei se maailma siihen kaadu. Sairaalaan voi muutenkin kyllä hyvin lähteä todella vähälläkin varustuksella, sillä äiti ja vauva saa lähes kaiken tarvittavan sieltä.

• Neuvolakortti.
• Kännykkä ja laturi. -> Onneksi kännykässä on pelejä ja muuta ajanvietettä, etten välttämättä tarvitse erikseen mitään puuhaa.
• Vitamiinit.
• Naposteltavaa. -> Tällä hetkellä on vain suklaata ja suolapähkinöitä, mutta jos ehtii niin mukaan voisi vielä hommata pari pillimehua.
• Hygieniatuotteet. -> Hammasharja- ja tahna, hiusharja, dödö, shampoo, hoitoaine, huulirasva, ponnari, pinnejä, meikit, ohuempia siteitä.
• Imetysliivit ja lanoliinivoide.
• Omat kotiintulovaatteet.
• Vauvan kotiintulovaatteet. -> Kahdessa eri koossa. 

Viikko laskettuun aikaan

Niin se aika vaan on kulunut ja enää on tasan viikko laskettuun aikaan! Eli max kolme viikkoa niin meitä on kolme, jännää. Oman olotilan puolesta ei vielä ole kiirettä vauvan saapua maailmaan, mutta silti toivon ettei tämä venyisi kovasti yliaikaiseksi. Lasketun ajan ylittyessä mietin varmaan koko ajan milloin tulee lähtö, enkä osaa tehdä mitään muuta kuin odottaa kotona. Viimeiset pari viikkoa olen tarvinnut ja tankannut paljon lepoa ja ottanut päikkäreitä, vaikka päikkärit alkaakin kyllästyttää! :D Mutta uskon, että lepo on vaan hyväksi nyt.

Olen aiemmin kertonut kun mitään raskausoireita ei oikein ole ollut ja vointi on ollut hyvä. No, kun vaihtui raskausviikko 38 (37+0) alkoi mullakin tulemaan vaivoja. Nivuset tuli kipeiksi ja sattuu kävellessä, etenkin oikea puoli. Noin viikon verran myös yöllä kipeytyi lonkat ja siitä tuli jalkasärkyä. Lonkat ja jalkasäryt onneksi katosi kun hieman käveli ja vetreytyivät, mutta herätessä ne oli todella kipeät. Nukkuessa on muutenkin hankala kääntyä kyljeltä toiselle ja varsinkin nyt kun on yöaikaan kipuja. Olen silti tyytyväinen, että mulla nämä vaivat alkoivat vasta pari viikkoa sitten kun monella alkaa kaiken maailman säryt jo varhaisilla viikoilla. Sen puoleen saan olla tyytyväinen ja kiitollinen. Nostan kyllä hattua niille, jotka joutuvat kärsimään tämän kaltaisista vaivoista monta viikkoa!

Kuvat on otettu tänään, rv 39+0.