Kuopuksen synnytyskertomus

Viimein sain kirjoitettua synnytyskertomuksen, tästäkin tuli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta en halunnut tiivistää tälläkään kertaa, koska ne pienet jutut kuitenkin unohtuvat ajan myötä ellei niitä kirjoita ylös, koska jo nyt viikon kuluttua saa oikein muistella tiettyjä juttuja. Loppuun teen lyhyen koosteen, jos joku haluaa vaan pikaisesti vilkaista kestot ja yleisen fiiliksen synnytyksestä.

***

 

Perjantaina 19.3. Joni laittoi Felixin normaalisti nukkumaan ja itse odottelin olohuoneen sohvalla sen aikaa. Kun Felix oli nukahtanut siirryin makkariin, avasin läppärin ja aloin katsomaan cmorelta karkureita kunnes aika tarkkaan 20.30 tuli ensimmäinen menkkamainen supistus. En ollut varma oliko se supistus, koska Felixistä supistukset ei tuntuneet samalta. Laitoin parille kaverille viestiä ja he vahvistivat, että kyllä ne suppareita on! Laitoin sitten samalla äidilleni varmuuden vuoksi viestiä, että osaavat varautua jos soitan yöllä, että heidän täytyy tulla meille Felixin kanssa. Siinä sitten jatkoin ohjelmien katsomista ja supistuksia tuli kokoajan noin 10-30min välein. Koitin joka välissä nukkua, mutta en saanut nukuttua, koska suppareita tuli kuitenkin niin tiheään. 

Yöllä noin 1-2 maissa kävin vessassa ja huomasin, että pikkuhousunsuojaan oli tullut hieman verta ja myös pyyhittäessä tuli. Päätin soittaa mun vanhemmille, että lähtisivät tulemaan, koska Felixin kohdalla kun verta alkoi tulemaan kun olin jo 8cm auki niin halusin tietää mikä tilanne nyt on, koska kotiin synnyttäminen ei kuulostanut houkuttelevalta. Myös kun on yksi lapsi kotona joka tarvitsee hoitajaa niin on pakko hieman ennakoida eikä jättää viime tippaan jos tuleekin äkkilähtö. Mun vanhemmat tuli todella nopeasti noin puolessa tunnissa ja me sitten lähdettiin Jonin kanssa matkaan. Käytiin ensin Jonin työpaikalla pikaisesti ja ajettiin tyksiin pienen lenkin kautta, että auto ehtii samalla lämmetä. 

 

Tyksissä tehtiin ensimmäisenä sisätutkimus ja olin vain 2cm auki ja sitten päästiin tunniksi käyrille. Kätilö myös tässä kohtaa testasi streptokokin ja se oli negatiivinen eli en tarvinnut ab-tippaa. Käyrät oli ok ja sitten kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja nyt olin auki 2,5cm. Päätettiin lähteä kotiin, eli mentiin mäkkärin kautta mun vanhempien luokse, koska tosiaan he olivat nyt meillä nukkumassa niin en halunnut mennä sinne häiritsemään heitä ja sain olla heidän luonaan vapaammin, koska tiesin etten itse enää saa nukuttua. Syötiin mun vanhemmilla ruuat ja katsottiin telkkaria, Joni meni vielä nukkumaan ja itsekkin torkahdin noin vartiksi sohvalle mikä piristi kummasti. 

 

Aloin aamuyöstä kellottamaan supistuksia ja välillä tuli vartissa neljä ja välillä vähän harvemmin. Supistukset oli kipeämpiä mitä aluksi. Tekstailin siinä kavereiden kanssa ja he olivat sitä mieltä, että menkää jo näytille uudestaan, mutta halusin vetkutella mahdollisimman pitkään, että olisin riittävän auki synnytyssalia varten. Lähdettiin noin puoli kymmeneltä tyksiin uudemman kerran ja silloin olin auki 5cm ja jäätiin ensin taas käyrille noin tunniksi. Käyrät oli edelleen ok ja supistukset koveni ja aloin haaveilemaan jo ilokaasusta vaikkei se Felixin synnytyksessä toiminutkaan. Sitten kätilö tuli sanomaankin, että pääsen saliin ja lähdettiin sitten kävelemään salia kohti mikä oli viimeisin huone numero 15 ja kello oli tällöin noin 11.30. 

Salissa vaihdoin ensimmäisenä vaatteet ja istahdin keinutuoliin. Meidän kätilö tuli paikalle jolla oli sama sukunimi kun meillä. Hän kirjotti ensimmäiseksi tussitauluun Tervetuloa Jasmiina ja Joni, odotellaan "Simo", tällaista en muista Felixin kohdalla. Sitten juteltiin ja hän kyseli paljon myös Felixin synnytyksestä. Päätettiin, että hän toi ensimmäiseksi minulle lounaan mikä oli kyllä hyvä niin sain energiaa vaikken kaikkea pystynytkään syömään. 

 

Ruuan jälkeen hän laittoi minulle ilokaasun toimintaan ja hän pisti ensin hieman yli puolet tehosta, mutta se tuntui liian paljolta ja hän pienensi sitä. Tässä synnytyksessä onneksi tunnistin milloin supistus oli tulossa niin sain otettua ilokaasua oikeaan aikaan, että siitä oli apua! Kun oltiin ennen salia käyrillä en nähnyt sitä monitoria mistä näkyi kun supistus oli tulossa, joten aina kun ajattelin supistuksen alkavan kysyin Jonilta, että alkaako ja hän aina vahvisti, että kyllä alkaa. Onneksi siis nyt pystyin tunnistamaan supistukset hyvissä ajoin. 

Toiveena tässä synnytyksessä oli tosiaan ilokaasu ja akuneulat mitkä koin ensimmäisessä synnytyksessä toimiviksi, muistutin tästä pari kertaa kätilöä, että hän pyytäisi akuneuloihin erikoistuneen kätilön paikalle. Meidän kätilön työvuoro päättyi klo 14 ja hän toi akuneulojen kätilön juuri ennen vuoronsa loppua ja mun onneksi hän oli sama kuin Felixin synnytyksessä!! Kehuin häntä maasta taivaisiin ja kerroin, että olen ajatellut häntä lämmöllä. Häneltä sain viimeksi kultaakin kalliimpia vinkkejä ja niitä toivoin nytkin. Ensimmäiseksi hän sanoi, että jos haluat synnyttää tänään/mahd.pian niin ei kannata istua jumppapallon päällä missä istuin kun hän tuli. No heivasin jumppapallon samantien pois, koska luotin häneen. Sitten hän laittoi selkääni kymmenen neulaa, mahaan kaksi ja otsaan kulmakarvojen väliin rentoutus neulan ja ehdotti, että menisin sängylle maate vaikka kerroin sen tuntuvan pahalta, mutta hän asetteli minut niin huolella siihen sängylle, että musta oikeasti tuntui siltä, että nukahdan ja varmasti torkahdinkin minuutiksi. Hän sai saman tunteen minulle Felixin synnytyksessä, jonka seurauksena tälläkin kertaa loputkin sentit aukesi todella nopeasti! 

 

Sisätutkimus tehtiin klo 15:30 ja olin 10cm auki, mutta "Simo" oli vielä korkeuksissa eli nyt piti hänet saada laskeutumaan. Koitin ainakin kätilön neuvoilla sängyllä selän pyöristämistä ja jumppapallolla "hyppimistä" tuloksetta. Sitten kätilö ehdotti, että hän kutsuu lääkärin puhkaisemaan kalvot, koska hän ei voi sitä tehdä kun vauva on liian korkealle, ettei vain napanuora siinä kohtaa mene kaulan ympäri tms. Ei mennyt kauaa kun lääkäri tuli klo 16.30 puhkaisemaan kalvot, se ei tuntunut miltään. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni mittaamaan sykkeitä, koska oma sykkeeni oli niin korkealla ettei kätilöt vain vahingossa luule seuraavansa vauvan sykkeitä tyytyväisinä vaikka se olisikin minun syke, kun ne laitteet voi helposti sekoittaa äidin ja vauvan sykkeet. Kalvojen puhkaisun jälkeen kätilö sanoi, että odotellaan puolisen tuntia ja jos ei vauva ole silloinkaan laskeutunut niin laitetaan oksitosiinitippa auttamaan laskeutumista. 

Ei mennyt varmaan kun alle vartti niin supistukset alkoi tuntumaan paineen tunteena ja ponnistamisen tarpeena. Soitin kelloa ja kätilö ja kätilöopiskelija tulivat pian paikalle ja totesivat vauvan laskeutuneen ja sitten alettiin valmistautumaan ponnistamiseen. Olin ensin puoli-istuvassa asennossa ja ponnistus supistukset sattui äärettömän paljon! Kätilö kokeili, että jotain reunaa oli vielä edessä minkä hän työnsi pois ponnistuksen yhteydessä ja hetken päästä hän huomasi, että vauvan pää ottaa kiinni häpyluuhun tms ja pyysi vaihtamaan asentoa kyljelleen. Kääntö kyljelle tuntui kamalalta ja ponnistusten ajan huusin kivusta, koska luulin kuolevani! Lamaannuin siitä kivusta niin paljon etten pystynyt ponnistamaan enkä oikein pystynyt olemaankaan kun se sattui aivan äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Sain ilokaasunkin takaisin, koska en olisi pärjännyt ilman sitä. Aloin myös tuskissani kysellä saako tässä kohtaa enää mitään puudutteita, mutta eipä saanut. Kuitenkin hetken päästä mun kroppa alkoi ponnistamaan ja auttamaan mua, kun mun kroppa hoiti sen ponnistuksen "alun" niin mun oli pakko yhtyä mukaan. Sitten saatiin vauva sen kohdan yli mihin jäi jumiin ja käännyin takaisin puoli-istuvaan asentoon ja sitten hän pian jo syntyikin lauantaina 20.3. klo 17:53. Oli kyllä ihana tunne saada hänet ulos! Oli kyllä todella rankka ponnistusvaihe.

 

Vauva pääsi heti mun rinnalle ja Joni katkaisi napanuoran. Istukan ponnistaminen ei taaskaan tuntunut miltään ja istukka oli muutenkin kaikin puolin täydellinen. Tällä kertaa ei onneksi tullut repeämiä eli säästyin tikeiltä. Jotain pieniä nirhaumia tuli vain mitkä ei vaatineet tikkausta. Sain myös heti reiteen jonkun pistoksen ja oikeaan käsitaipeeseen, en oikein vieläkään tiedä mitä sain ja sainko nämä samat esikoisen kohdalla. Oltiin noin tunti siinä ihokontaktissa ja sitten kätilöt tulivat punnitsemaan vauvan ja hän olikin kilon isopmpi mitä veljensä! Mitat oli 4278g, 53cm ja päänympärys 37,5cm. Pisteitä "Simo" sai 9/9/9. Tämän jälkeen minä kävin pesulla ja vauva pääsi Jonin paidan alle ihokontaktiin. Sitten meille tuotiin syötävää ja juotavaa ja odoteltiin salissa melkein yhdeksään asti kun kätilöllä tuli toinen synnytys siihen niin meidän piti odotella osastolle vientiä. Joni pääsi saattaamaan mut osastolle vaikka vierailuaika päättyi klo 20. Pääsin ensin yksin omaan huoneeseen, mutta jo parin tunnin päästä jostain toisesta huoneesta vaihdettiin äiti vauvansa kanssa mun viereen. Osastolle kun pääsin niin oltiin ensin ihokontaktissa puoleen yöhön asti eli noin 3h jolloin kätilö tuli hakemaan vauvan pukemista ja tsekkausta varten ja pääsin itse siinä kohtaa vessaan. Yö meni hyvin ja olisin saanut paremmin nukuttua ilman huonekaveria, mutta ei voinut mitään. Onneksi päästiin kotiin jo sunnuntaina lounaan jälkeen niin ei tarvinnut olla siellä kuumuudessa ja huonossa sängyssä sen kauempaa. 

 

***

 

KOOSTE 
Raskausviikko: 41+2
Supistusten kesto kotona: 13h
Synnytyksen kesto: 5h 10min

1 vaihe: 4h 15min
2 vaihe: 38min
3 vaihe: 17min
Kivunlievitykset: Ilokaasu ja akuneulat   

Synnytys meni kaiken kaikkiaan hyvin ja paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla. Tuntui että tässä synnytyksessä olin enemmän läsnä ja muistan itse lähes kaiken ja tein erinlaisia huomioita mitkä meni esikoisen kohdalla ihan ohi. Nyt en ollut niin väsynyt synnytyksessä kun tuli valvottua vain yksi yö. Koin että osasin nyt itse olla rennompi ja ottaa paremmin supistuksia vastaan mitkä varmasti edes auttoi synnytyksen suht koht nopeaan kulkuun. Ponnistus kuitenkin sattui paljon enemmän tällä kertaa, en ole ikinä kokenut mitään niin kivuliasta!

Hän on täällä!

Meidän toinen rakas poikamme syntyi vihdoin raskausviikolla 41+2 eli lauantaina 20.3. klo 17:53. Painoa hänellä oli syntyessään hieman yli kilon verran enemmän kun veljellään eli 4278g ja pituutta 53cm. Onneksi tämäkin synnytys lähti käyntiin itsestään, niin ei tarvinnut luonnollisesti mennä eiliseen yliaikaiskontrolliin ja käynnistykseen! Kotiin päästiin jo heti sunnuntaina lounaan jälkeen ja arki vauvan ja Felixin kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. Felix otti pikkuveljen hyvin vastaan ja osasi heti silittää nätisti ilman, että siitä piti edes sanoa. Hän myös hyssyttää vauvaa vaikkei hän pitäisi mitään ääntä. Niin hellyyttävää! Tulin jakamaan vain pikaisesti tämän ilouutisen ja palaan myöhemmin synnytyskertomuksen parissa. 

Synnytyskertomus

Vihdoin sain kirjoitettua synnytyskertomuksen, tästä tuli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta en halunnut tiivistää, koska ne pienet jutut kuitenkin unohtuvat ajan myötä, ellei niitä kirjoita ylös. Loppuun teen lyhyen koosteen, jos joku haluaa vaan pikaisesti vilkaista kestot ja yleisen fiiliksen synnytyksestä.

***

Ensimmäinen supistus tuli keskiviikkona 18.4. noin klo 23 kun olin yksin kotona ja Joni oli salilla. Jonin tultua kotiin me syötiin ja katottiin Netflixistä elokuvaa, mutta kysyin pian, että voidaanko pistää paussi, jotta saisin mahdollisesti nukuttua ennenkuin supistukset tihenee tai kovenee. No, menin sänkyyn, mutta ei siitä mitään tullut. Makuuasento oli pahin supistuksen aikana ja siirryinkin pian sohvalle, etten herätä Jonia, kun ramppaan edes takaisin. Sinä yönä ei tullut nukuttua kuin ehkä 10min pätkiä, koska supistuksia tuli heti noin 15-30min välein.

Supistuksia tuli koko seuraavan päivän samalla tahdilla ja limatulppa alkoi irrota ja sitä irtosi pitkin päivää. Tässä kohtaa soitin varmuuden vuoksi tyksiin, koska en ollut varma onko kyseessä limatulppa, mutta kyllä hän sen limatulpaksi varmisti ja juteltiin siinä muutenkin vähän tulevasta. Välillä supistukset tiheni ja kellotin supistuksia jo yöstä lähtien, jotta pystyin tarkkailemaan supistusten välejä ja kestoja. Sitten tuli torstai-ilta ja me tilattiin kotiinkuljetuksella pizzaa ja pohdittiin vielä, että pääseekö Joni perjantaina menemään töihin, koska mun mielestä supistukset oli aika laimeita vaikka tekikin kipeää ja niiden väli oli tihentynyt.

Puolenyön aikoihin kävin testaamassa lämmintä suihkua, mutta en kokenut siitä apua, koska seisominen teki pahaa. Mun oli helpointa ottaa supistukset vastaan istuen. Sen jälkeen söin lisää pizzaa ja me katsottiin ennakkoon Armanin kätilö jakso, jonka jälkeen menin vessaan ja huomasin, että oli tullut jonkun verran kirkasta verta, ja sanoin Jonille, että nyt lähdetään Tyksiin tarkistuttamaan tilanne, kun supistustusten välikin oli alle 10min ja veri sai mut huolestumaan.

Lähdettiin kotoa tasan 03:00 ja tyksissä oltiin 03:10. Päästiin heti sisään ja mies kätilö tuli vastaan ja tarkisti paikat. Kätilö hetken tunnusteli ja sanoi, että oho aika hyvin olet kestänyt kotona, sillä olet jo 8cm auki ja totesi, että hän nyt kokeilee vielä uudestaan, ettei vaan tuntenut väärin. Olin aika hämilläni, koska luulin jotenkin, että hän passittaa meidät vielä kotiin! :D Hän siirsi meidät suoraan synnytyssaliin ja sanoi, että käyrät otetaan siellä, koska synnytys oli jo niin hyvin edennyt. Sanoin Jonille kun lähdettiin kohti tyksiä, että olisi ihan huippua, jos he sanoisivat, että olet jo 8cm auki ja pääset suoraan saliin ja niinhän siinä kävi!

Viimeinen mahakuva, rv 41+4

Synnytyssalissa otettiin käyriä ja juteltiin kätilön ja kätilöopiskelijan kanssa kivunlievityksistä ja he kertoivat mitkä on mahdollisia tässä vaiheessa. Tosiaan kun olin jo 8cm auki niin epiduraali ei ollut vaihtoehto, tai jos olisin sen voinut saada, niin en olisi siinä vaiheessa enää halunnut, koska olin kestänyt yli vuorokauden supistelut niin hyvin, niin ajattelin, että enköhän kestä vielä 2cm verran. Jos oltaisiin lähdetty aiemmin Tyksiin, niin en osaa sanoa olisinko silloin ottanut epiduraalin. He ehdottivat myös spinaalipuudutusta, mutta en halunnut sitäkään enää siinä vaiheessa, koska pelkäsin puudutteen hidastavan synnytystä. Otin ensin käyttöön vain ilokaasun ja istuskelin rauhassa keinutuolissa.

Mun alaselkä oli raskauden loppuvaiheessa todella kipeä ja supistusten aikana se kipeytyi entisestään, joten päätin kokeilla TENS-laitetta, jonka neljä anturia kiinnitettiin alaselkään. Pidin sitä pienellä koko ajan päällä, mutta supistuksen aikana kovensin tehoa. En kokenut siitä olevan juurikaan apua, ja jossain kohtaa se alkoi ärsyttämään. Kokeilin myös lämpöpussia alaselän kipuihin, mutta sekin oli huono, koska muutenkin oli hiki ja sen takia tuli vielä kovempi hiki!

Sairaalassa aukeaminen hidastui, koska jossain vaiheessa kun he kokeilivat tilanteen, niin olin vain 8,5cm auki, eli edistystä ei kauheasti ollut tapahtunut. Tässä vaiheessa mun jalat alkoi tärisemään hulluna ja mun kroppa tärisi enemmän ja vähemmän loppuun asti. Luulen tärinän johtuvan siitä, että en käytännössä ollut nukkunut keskiviikko illan jälkeen, joten kroppa oli jo aika väsynyt. Söin muutaman palan suklaata, jos se antaisi kropalle energiaa. Syötävää ei muuten tehnyt yhtään mieli.

Kätilö kertoi samalla, että heillä on yövuorossa ammattitaitoinen akupunktiokätilö, ja päätin testata vielä akupunktiota alaselkään. Kätilö tuli ja laittoi muistaakseni kuusi neulaa ja hän jäi tarkkailemaan supistuksiani, mutta heti tuli joku tauko supistuksiin, mutta hän sitten sanoi, että tehdäänpäs sitten supistus ja painoi jalkapohjastani ja niin supistus tuli, uskomatonta! Supistuksia seuraillessaan hän totesi pian, että näistä ei ole mitään hyötyä, ja alkoi neuvomaan kuinka minun tulee toimia kun tulee supistus, siitä oli valtava apu! Tuntui, että heti kun hän opasti ja neuvoi ajan kanssa, niin alkoi tapahtumaan oikein rytinällä. Supistuksen voimistui entisestään ja ne teki todella kipeää. Hän näytti myös Jonille muutaman kohdan mistä kannattaa painaa kun on supistus, että kipu lievittyisi. En osaa siis suoraan sanoa auttoiko akupunktio, koska tuntui, että siinä hetkessä synnytys todella lähti rytinällä etenemään. Jos olisin tajunnut ottaa akupunktion aiemmin, niin uskoisin, että synnytys olisi ollut jo aiemmin ohi.

Jossain vaiheessa, en tarkalleen muista missä kohtaa, mutta kuitenkin lähempänä loppua mulle meinasi tulla paniikkikohtaus kun supistukset teki niin kipeää! Meinasin mennä paniikkiin sen kivun kanssa. Onneksi sain kuitenkin pian rauhoitettua itseni ja en muista oliko siinä silloinkin joku kätilö ketä sai myös rauhoiteltua hieman? Tämä kohta on hieman sumun peitossa, mutta sen muistan, että paniikkikohtaus meinasi iskeä. 

Klo 7 oli vuoronvaihto, ja tietysti silloin tuli kovimmat kivut ja ponnistuksen tarve. Soitin vain kelloa, että auttakaa nyt joku, mutta kun oli vuoronvaihto, niin siinä hieman kesti. Aamuvuoron kätilöni ja hänen opiskelija olivat paljon mukavempia ja tuttavallisempia, olin tyytyväinen, että he olivat mukana ponnistusvaiheessa. Kun aamuvuoron kätilö ja -opiskelija tulivat he halusivat itse kokeilla kohdunsuun tilanteen ja totesivat, että olen 10cm auki ja ponnistus voi sen puolen alkaa. Ennen ponnistamisen aloitusta, kätilöopiskelija otti akuneulat irti, ja samalla lapsivettä alkoi tihkumaan.

Aloitin ponnistamisen oikealla kyljellä, mutta en saanut alempaa jalkaa tarpeeksi rennoksi, joten vaihdettiin pian puoli-istuvaan asentoon. Ponnistusvaiheen supistukset tuntuivat aivan eriltä, kun aiemmat supistukset, ja oli helpottavaa tietää, että nyt tosiaan ollaan loppusuoralla. Ponnistuksen aikana kätilö puhkaisi kalvot, että saatiin kaikki lapsivesi tieltä pois.

Ponnistusvaihe kesti yhteensä 33min, vaikka se tuntui tunnilta. 5h synnytyssalissa olon jälkeen meille syntyi pieni poika käsi poskella, mitoin 50cm, 3210g ja päänympärys oli 35cm. Pisteitä "Esa" sai 9/10/10. Joni leikkasi napanuoran ja sain pojan heti syliini. Synnytyksessä mulle tuli 2.asteen repeämä ja sain kolme tikkiä, kaikki tikit tulivat eri paikkoihin. Tikkien laiton ajaksi he puuduttivat alueen hyvin, enkä tuntenut mitään. Sen jälkeen meille tuotiin välipalaa ja minut passitettiin pesulle ja "Esa" pääsi Jonin kanssa ihokontaktiin. Noin 10 jälkeen meidät siirrettiin osastolle ja parin tunnin päästä saatiin perhehuone, kun vierustoverini pääsi onneksi kotiin!

***

KOOSTE 
Raskausviikko: 41+4
Supistusten kesto kotona: 28h
Synnytyksen kesto: 10h 20min
1 vaihe: 9h 35min
2 vaihe: 33min
3 vaihe: 12min
Kivunlievitykset: Ilokaasu, TENS-laite, akuneulat 

Kaiken kaikkiaan synnytys oli paljon helpompaa ja kivuttomampaa mitä kuvittelin. Kotona kuvittelin supistusteni olevan vasta alkusoittoa, vaikke ne kipeitä olivatkin, niin kuvittelin niiden sattuvan vielä enemmän. Supistusten osalta vasta viimeinen tunti oli kaikkein pahin ja tuntui siltä ettei kestä enää. En jäänyt kaipaamaan epiduraalia tai muuta puudutetta. Ellei sitä verta olisi silloin yöllä tullut, niin en osaa sanoa milloinkohan oltaisiin lähdetty tyksiin, sillä ajattelin, että tämän vessa käynnin jälkeen koitan vielä torkkua! Olen edelleen ihmeissäni kuinka hyvin kestin kotona supistukset, koska en mielestäni valittanut niistä edes ääneen. Kaikki muukin, kuten paraneminen ja palautuminen on ollut helpompaa mitä kuvittelin. Kuvittelin kaiken paljon kivuliaammaksi ja pahemmaksi, joten yllätyin positiivisesti joka saralla. Olen todella tyytyväinen synnytykseeni, traumoja ei jäänyt!

Pikkumiehen syntymäpäivä 20.4.

Meidän pieni rakas poikamme syntyi vihdoin raskausviikolla 41+4 eli perjantaina 20.4. klo 8:08. Painoa hänellä oli syntyessään 3210g ja pituutta 50cm. Onneksi synnytys lähti käyntiin itsestään, niin ei tarvinnut luonnollisesti mennä lauantain yliaikaiskontrolliin ja käynnistykseen! Arki vauvan kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja on ihanaa kun Joni on meidän kanssa kotona isyysloman ajan. Tulin jakamaan vain pikaisesti tämän ilouutisen ja palaan myöhemmin paremmalla ajalla synnytyskertomuksen parissa.

Raskausviikko 42 (41+0) ja viimeinen neuvola

Tänään lähti käyntiin raskausviikko 42, eli 41+0. Niin se aika vain menee eikä mitään tapahdu tai ole merkkiäkään siitä että alkaisi tapahtumaan. Yleisesti olo on edelleen hyvä eikä ollenkaan raskas. Nukkuessa lonkat alkaa helposti särkemään ja kääntyminen on vaivalloista, jonka takia koitankin olla kääntymättä turhaan. Alaselkä on myös alkanut särkemään joka haittaa kävelyyn lähtemistä ja nousemista, mutta esim. eilen ja tänään se ei ole kipuillut niin paljon. Onneksi nivuskipu on sentään vähän hellittänyt. Vaikka kolotuksia on niin pystyn silti hyvin liikkumaan ja olemaan, liikkeelle lähdöt on pahimpia ja paikat kyllä vetreytyy hyvin kun pääsee liikkeelle!

Tänään oli myös viimeinen äitiysneuvola ja siellä tehtiin ihan perus jutut ja kaikki oli kunnossa. Seuraavaa aikaa ei enää varattu vaan soittelen neuvolaan sitten kun joskus palaamme sairaalasta kotiin. Yliaikaiskontrollinkin olen jo varannut viikolle 41+5. Olen jo alkanut asennoitumaan ja miettimään mahdollista käynnistystä, vaikka onhan tässä vielä muutama päivä aikaa, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, mikä olisi tietysti kaikkein paras vaihtoehto. Onneksi olen kuullut lähipiiristä paljon hyviäkin kokemuksia käynnistetyistä synnytyksistä, joten koitan ajatella positiivisesti vaikka se ajatuksena jännittääkin.

Tänään viikkoja on: 42 (41+0)

Paino alusta: +16,8kg

Sf-mitta: 32,5

 

 

Tervetuloa pikkumies, täällä on kaikki valmiina!