10.5.2018

Synnytyskertomus

Vihdoin sain kirjoitettua synnytyskertomuksen, tästä tuli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta en halunnut tiivistää, koska ne pienet jutut kuitenkin unohtuvat ajan myötä, ellei niitä kirjoita ylös. Loppuun teen lyhyen koosteen, jos joku haluaa vaan pikaisesti vilkaista kestot ja yleisen fiiliksen synnytyksestä.

***

Ensimmäinen supistus tuli keskiviikkona 18.4. noin klo 23 kun olin yksin kotona ja Joni oli salilla. Jonin tultua kotiin me syötiin ja katottiin Netflixistä elokuvaa, mutta kysyin pian, että voidaanko pistää paussi, jotta saisin mahdollisesti nukuttua ennenkuin supistukset tihenee tai kovenee. No, menin sänkyyn, mutta ei siitä mitään tullut. Makuuasento oli pahin supistuksen aikana ja siirryinkin pian sohvalle, etten herätä Jonia, kun ramppaan edes takaisin. Sinä yönä ei tullut nukuttua kuin ehkä 10min pätkiä, koska supistuksia tuli heti noin 15-30min välein.

Supistuksia tuli koko seuraavan päivän samalla tahdilla ja limatulppa alkoi irrota ja sitä irtosi pitkin päivää. Tässä kohtaa soitin varmuuden vuoksi tyksiin, koska en ollut varma onko kyseessä limatulppa, mutta kyllä hän sen limatulpaksi varmisti ja juteltiin siinä muutenkin vähän tulevasta. Välillä supistukset tiheni ja kellotin supistuksia jo yöstä lähtien, jotta pystyin tarkkailemaan supistusten välejä ja kestoja. Sitten tuli torstai-ilta ja me tilattiin kotiinkuljetuksella pizzaa ja pohdittiin vielä, että pääseekö Joni perjantaina menemään töihin, koska mun mielestä supistukset oli aika laimeita vaikka tekikin kipeää ja niiden väli oli tihentynyt.

Puolenyön aikoihin kävin testaamassa lämmintä suihkua, mutta en kokenut siitä apua, koska seisominen teki pahaa. Mun oli helpointa ottaa supistukset vastaan istuen. Sen jälkeen söin lisää pizzaa ja me katsottiin ennakkoon Armanin kätilö jakso, jonka jälkeen menin vessaan ja huomasin, että oli tullut jonkun verran kirkasta verta, ja sanoin Jonille, että nyt lähdetään Tyksiin tarkistuttamaan tilanne, kun supistustusten välikin oli alle 10min ja veri sai mut huolestumaan.

Lähdettiin kotoa tasan 03:00 ja tyksissä oltiin 03:10. Päästiin heti sisään ja mies kätilö tuli vastaan ja tarkisti paikat. Kätilö hetken tunnusteli ja sanoi, että oho aika hyvin olet kestänyt kotona, sillä olet jo 8cm auki ja totesi, että hän nyt kokeilee vielä uudestaan, ettei vaan tuntenut väärin. Olin aika hämilläni, koska luulin jotenkin, että hän passittaa meidät vielä kotiin! :D Hän siirsi meidät suoraan synnytyssaliin ja sanoi, että käyrät otetaan siellä, koska synnytys oli jo niin hyvin edennyt. Sanoin Jonille kun lähdettiin kohti tyksiä, että olisi ihan huippua, jos he sanoisivat, että olet jo 8cm auki ja pääset suoraan saliin ja niinhän siinä kävi!

Viimeinen mahakuva, rv 41+4

Synnytyssalissa otettiin käyriä ja juteltiin kätilön ja kätilöopiskelijan kanssa kivunlievityksistä ja he kertoivat mitkä on mahdollisia tässä vaiheessa. Tosiaan kun olin jo 8cm auki niin epiduraali ei ollut vaihtoehto, tai jos olisin sen voinut saada, niin en olisi siinä vaiheessa enää halunnut, koska olin kestänyt yli vuorokauden supistelut niin hyvin, niin ajattelin, että enköhän kestä vielä 2cm verran. Jos oltaisiin lähdetty aiemmin Tyksiin, niin en osaa sanoa olisinko silloin ottanut epiduraalin. He ehdottivat myös spinaalipuudutusta, mutta en halunnut sitäkään enää siinä vaiheessa, koska pelkäsin puudutteen hidastavan synnytystä. Otin ensin käyttöön vain ilokaasun ja istuskelin rauhassa keinutuolissa.

Mun alaselkä oli raskauden loppuvaiheessa todella kipeä ja supistusten aikana se kipeytyi entisestään, joten päätin kokeilla TENS-laitetta, jonka neljä anturia kiinnitettiin alaselkään. Pidin sitä pienellä koko ajan päällä, mutta supistuksen aikana kovensin tehoa. En kokenut siitä olevan juurikaan apua, ja jossain kohtaa se alkoi ärsyttämään. Kokeilin myös lämpöpussia alaselän kipuihin, mutta sekin oli huono, koska muutenkin oli hiki ja sen takia tuli vielä kovempi hiki!

Sairaalassa aukeaminen hidastui, koska jossain vaiheessa kun he kokeilivat tilanteen, niin olin vain 8,5cm auki, eli edistystä ei kauheasti ollut tapahtunut. Tässä vaiheessa mun jalat alkoi tärisemään hulluna ja mun kroppa tärisi enemmän ja vähemmän loppuun asti. Luulen tärinän johtuvan siitä, että en käytännössä ollut nukkunut keskiviikko illan jälkeen, joten kroppa oli jo aika väsynyt. Söin muutaman palan suklaata, jos se antaisi kropalle energiaa. Syötävää ei muuten tehnyt yhtään mieli.

Kätilö kertoi samalla, että heillä on yövuorossa ammattitaitoinen akupunktiokätilö, ja päätin testata vielä akupunktiota alaselkään. Kätilö tuli ja laittoi muistaakseni kuusi neulaa ja hän jäi tarkkailemaan supistuksiani, mutta heti tuli joku tauko supistuksiin, mutta hän sitten sanoi, että tehdäänpäs sitten supistus ja painoi jalkapohjastani ja niin supistus tuli, uskomatonta! Supistuksia seuraillessaan hän totesi pian, että näistä ei ole mitään hyötyä, ja alkoi neuvomaan kuinka minun tulee toimia kun tulee supistus, siitä oli valtava apu! Tuntui, että heti kun hän opasti ja neuvoi ajan kanssa, niin alkoi tapahtumaan oikein rytinällä. Supistuksen voimistui entisestään ja ne teki todella kipeää. Hän näytti myös Jonille muutaman kohdan mistä kannattaa painaa kun on supistus, että kipu lievittyisi. En osaa siis suoraan sanoa auttoiko akupunktio, koska tuntui, että siinä hetkessä synnytys todella lähti rytinällä etenemään. Jos olisin tajunnut ottaa akupunktion aiemmin, niin uskoisin, että synnytys olisi ollut jo aiemmin ohi.

Jossain vaiheessa, en tarkalleen muista missä kohtaa, mutta kuitenkin lähempänä loppua mulle meinasi tulla paniikkikohtaus kun supistukset teki niin kipeää! Meinasin mennä paniikkiin sen kivun kanssa. Onneksi sain kuitenkin pian rauhoitettua itseni ja en muista oliko siinä silloinkin joku kätilö ketä sai myös rauhoiteltua hieman? Tämä kohta on hieman sumun peitossa, mutta sen muistan, että paniikkikohtaus meinasi iskeä. 

Klo 7 oli vuoronvaihto, ja tietysti silloin tuli kovimmat kivut ja ponnistuksen tarve. Soitin vain kelloa, että auttakaa nyt joku, mutta kun oli vuoronvaihto, niin siinä hieman kesti. Aamuvuoron kätilöni ja hänen opiskelija olivat paljon mukavempia ja tuttavallisempia, olin tyytyväinen, että he olivat mukana ponnistusvaiheessa. Kun aamuvuoron kätilö ja -opiskelija tulivat he halusivat itse kokeilla kohdunsuun tilanteen ja totesivat, että olen 10cm auki ja ponnistus voi sen puolen alkaa. Ennen ponnistamisen aloitusta, kätilöopiskelija otti akuneulat irti, ja samalla lapsivettä alkoi tihkumaan.

Aloitin ponnistamisen oikealla kyljellä, mutta en saanut alempaa jalkaa tarpeeksi rennoksi, joten vaihdettiin pian puoli-istuvaan asentoon. Ponnistusvaiheen supistukset tuntuivat aivan eriltä, kun aiemmat supistukset, ja oli helpottavaa tietää, että nyt tosiaan ollaan loppusuoralla. Ponnistuksen aikana kätilö puhkaisi kalvot, että saatiin kaikki lapsivesi tieltä pois.

Ponnistusvaihe kesti yhteensä 33min, vaikka se tuntui tunnilta. 5h synnytyssalissa olon jälkeen meille syntyi pieni poika käsi poskella, mitoin 50cm, 3210g ja päänympärys oli 35cm. Pisteitä "Esa" sai 9/10/10. Joni leikkasi napanuoran ja sain pojan heti syliini. Synnytyksessä mulle tuli 2.asteen repeämä ja sain kolme tikkiä, kaikki tikit tulivat eri paikkoihin. Tikkien laiton ajaksi he puuduttivat alueen hyvin, enkä tuntenut mitään. Sen jälkeen meille tuotiin välipalaa ja minut passitettiin pesulle ja "Esa" pääsi Jonin kanssa ihokontaktiin. Noin 10 jälkeen meidät siirrettiin osastolle ja parin tunnin päästä saatiin perhehuone, kun vierustoverini pääsi onneksi kotiin!

***

KOOSTE 
Raskausviikko: 41+4
Supistusten kesto kotona: 28h
Synnytyksen kesto: 10h 20min
1 vaihe: 9h 35min
2 vaihe: 33min
3 vaihe: 12min
Kivunlievitykset: Ilokaasu, TENS-laite, akuneulat 

Kaiken kaikkiaan synnytys oli paljon helpompaa ja kivuttomampaa mitä kuvittelin. Kotona kuvittelin supistusteni olevan vasta alkusoittoa, vaikke ne kipeitä olivatkin, niin kuvittelin niiden sattuvan vielä enemmän. Supistusten osalta vasta viimeinen tunti oli kaikkein pahin ja tuntui siltä ettei kestä enää. En jäänyt kaipaamaan epiduraalia tai muuta puudutetta. Ellei sitä verta olisi silloin yöllä tullut, niin en osaa sanoa milloinkohan oltaisiin lähdetty tyksiin, sillä ajattelin, että tämän vessa käynnin jälkeen koitan vielä torkkua! Olen edelleen ihmeissäni kuinka hyvin kestin kotona supistukset, koska en mielestäni valittanut niistä edes ääneen. Kaikki muukin, kuten paraneminen ja palautuminen on ollut helpompaa mitä kuvittelin. Kuvittelin kaiken paljon kivuliaammaksi ja pahemmaksi, joten yllätyin positiivisesti joka saralla. Olen todella tyytyväinen synnytykseeni, traumoja ei jäänyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti