5-vuotta tupakoimatta

Savuttomuuden vuosipäivä on edelleen syytä nostaa esille vaikkei minulla aiheeseen liittyen ole juuri mitään lisättävää. Toivon, että joku lukee aiemmat kirjoitukseni aiheesta ja saa kenties vertaistukea lopetukseen. Sitä päätöstä ei varmasti kadu, tai en ole ainakaan kuullut kenenään katuvan. Lopetus on edelleen mun yksi parhaimmista päätöksistä!

4-vuotta tupakoimatta
3-vuotta tupakoimatta 
2-vuotta tupakoimatta 
1-vuosi tupakoimatta 
6kk tupakoimatta 
1kk tupakoimatta 
Tupakoinnista

4-vuotta tupakoimatta

Taas tuli yksi vuosi lisää tupakoimattomuutta ja edelleen olen tyytyväinen päätökseeni. Mulla ei ole aiheeseen enää mitään uutta sanottavaa, paitsi se että onneksi lopetin ajoissa niin ei tarvinnut stressata tupakoinnin lopettamisesta kun sai tietää raskaudesta. Muutenkin olen nyt äitinä pohtinut, että miten edes ehtisi tupakalle ja mihin sen lapsen laittaisi siksi aikaa? No onneksi mun ei tarvitse näitä miettiä! Alla vielä aiemmat aiheeseen liittyvät postaukset, jos joku niistä saisi jotain apua esim. omaan lopetus prosessiin.

3-vuotta tupakoimatta 
2-vuotta tupakoimatta 
1-vuosi tupakoimatta 
6kk tupakoimatta 
1kk tupakoimatta 
Tupakoinnista 

 

3-vuotta tupakoimatta

Nyt on tasan 3-vuotta siitä kun poltin viimeisen tupakan! Kuulostaa pitkältä ajalta ja tuntuu oudolta enää edes ajatella, että olen joskus polttanut kun siitä on jo ikuisuus. Kertaakaan en ole ratkennut ja mielitekoja ei ole ollut oikeastaan yhtään. Edelleen muistan iloita aika ajoin sitä että en polta enää ja se on mahtavaa. En mistään hinnasta haluaisi enää polttaa, enkä etenkään nyt kun olen raskaana. Se oli ja on elämäni yksi parhaimmista päätöksistä! Ei ole kolmen vuoden aikana tullut mieleen mitään negatiivista lopettamisesta, päinvastoin. Linkkaan alas postaukset tupakan lopettamiseen liittyen, jos joku haluaa vielä käydä lukemassa tai hakemassa vertaistukea lopettamiselle.

Tosin näin unta tässä kuukauden sisällä, että aloin taas polttamaan! Unessa kirosin kun pitikin mennä aloittamaan uudelleen, koska jäin heti koukkuun. Unessa poltin niin paljon, että kurkku tuli oikein kipeäksi. Aamulla kun heräsin ajattelin, että onneksi se oli unta, koska se tupakka ei tuntunut/maistunut siinä unessakaan hyvältä!

Tupakointi, lopettamisen alkumetreiltä.
1 vuosi savuttomana!
2-vuotta tupakoimatta

"Muistona" tupakointi ajoilta on vielä sytkäri, jos ei ole muuta sytytintä millä kynttilät sytyttää!

2-vuotta tupakoimatta

Nyt olen ollut kaksi vuotta tupakoimatta ja tunnen olevani vapaampi kuin koskaan. Tuntuu hullulta ajatella että jo kaksi vuotta! Edelleen kun sitä oikein miettii, niin tuntuu uskomattomalta. En osannut ikinä kuvitella että en polttaisi, tai nähnyt itseäni onnistuvan lopettamisessa.
Omat asenteet tupakointia kohtaan on myöskin muuttuneet huimasti näiden kahden vuoden aikana. En koskaan olisi uskonut että ennen jotenkin niin arkisesta perustarpeesta on tullut rumaa, pahaa ja jopa säälittävää. En silti esim. halveki tupakoitsijoita, enkä ala "paasaamaan" kenellekkään tupakan vaaroista tai lopettamisesta, koska tiedän ettei se auta, lopettaminen lähtee täysin itsestä. Mutta, suosittelen, yritän rohkaista ja saatan mainita asiasta noin ohimennen. Jotenkin vaan harmittaa tupakoitsijoiden puolesta, koska tiedän kuinka hyvä olo heillä voisi olla jos vain lopettaisivat!

"Tupakka tappaa ja porkkanaankin voi tukehtua." Mutta, valitsen silti mielummin sen porkkanan.

1 vuosi savuttomana!

Tasan vuosi sitten tänään noin kello 7:30 tumppasin viimeisen tupakkani. Muistan kun eilisen päivän, kun lähdin kävelemään pyöreäätaloa kohti seiskan aikoihin ja vedin miltein kaksin käsin matkalla tupakkaa, koska tiesin ettei leikkauksen jälkeen saa polttaa ainakaan kahteen päivään, joten poltin ikäänkuin varastoon, tuolloin ei siis mielessäni käynytkään tupakan lopettaminen. 

Vuosi sitten olin vanhempieni luona naama ihan turvonneena ja syljin verta pari päivää, siinä tilassa ei tehnyt edes mieli polttaa, joten menin heittämään vitsillä "tästä on hyvä lopettaa". Viikon päästä teki ensimmäistä kertaa kunnolla mieli mennä tupakalle, mutta onneksi pidin pääni enkä mennyt. Kysyinkin mieheltäni silloin, että saanko mennä ja polttaa edes vähän ja kokeilla miltä tuntuu, mutta vastaus oli ei, tavallaan silloin toivoin, että vastaus olisi ollut kyllä, mutta onneksi ei ollut.

Syyt joiden ansiosta lopetin olivat siit itse viisaudenhampaanleikkaus, koska ei voinut polttaa ja se, että sanoin vanhemmilleni lopettavani nyt, en halunnut tuottaa heille pettymystä, enkä myöskään uskaltanut polttaa, koska pelkäsin tekeväni hallaa hampailleni ja parantumiselle.

Repsahduksia vuodessa ei ole ollut kertaakaan, eikä ole ollut repsahdus lähelläkään - edes baari iltoina. Polttaminen ja tupakka on käynyt useasti mielessä vuoden aikana ja edelleenkin, mutta se on edelleen sitä luokkaa kun puolivuotis katsauksessakin sanoin eli "välillä tekee mieli tupakkaa, mutta enemmän samalla tavalla kun joskus tekee mieli vaikkapa talvella suomalaisia mansikoita tai jotain tiettyä ruokaa, eli tunne menee pian ohi." Ja olihan tupakka iso osa elämääni noin 6 pitkää vuotta, joten ei ihme että käy mielessä sillon tällöin.

On ollut ihanaa päästä eroon tupakan inhottavista piirteistä eli hirveästä hajusta hiuksissa, sormissa ja vaatteissa ja kamalasta mausta suussa. Jaksaa liikkua paljon paremmin, vaikkapa nousta portaita pitempään tai lenkkeillä pidempään ilman hengästymistä. Ei ole ollut kärttyisyys puuskia, jotka johtui tupakoidessa tupakan niksoista.
Yksi suuri helpotus on myös ollut, ettei tarvitse aina jonnekin lähtiessään tarkistaa, että tupakat ovat mukana ja miettiä, kuinka paljon niitä tarvitsee ja mistä mahdollisesti voi ostaa lisää ja voiko perillä polttaa ylipäätään ollenkaan. Esimerkiksi lentomatkat tuottivat pään vaivaa. Tätä riippuvuutta ei tajua ennen kuin siitä pääsee eroon. On vapauttavaa huomata, että minä en tarvitse tupakkaa mihinkään, että minun ei TARVITSE polttaa.

Maku- ja hajuaisti on parantunut vielä enemmän kuin puolivuotta sitten! Enimmäkseen kuitenkin nautin suuresti siitä, että maailma tuoksuu ja maistuu. Suuri plussa on myös rahan säästyminen, etenkin nyt kun tupakan hinta nousee koko ajan!

Haluan vain rohkaista jokaista lopettamaan!

(Kuva jouluaatolta, koska kamerani ei suostu siirtämään kuvia koneelle..)

6kk savuttomana

Tänään vietän 6kk tupakoimattomana päivää, noin klo 7:30 aamulla puoli vuotta sitten seisoin äitini kanssa pyöreäntalon edessä ja poltin viimeisen tupakkani. Käsi sydämellä - silloin siinä en uskonut että se jäisi viimeiseksi tupakaksi ja vaikka olinkin päätöksen tehnyt (joka muuten oli se vaikein osuus) niin epäily kalvoi kuitenkin että jäisikö se nyt viimeiseksi. Toistaiseksi on jäänyt ja tänään tupakointi tuntuu kaukaiselta ja ajatus siitä että itse pistäisin tupakaksi on yhtä todennäköistä kun että hyppäisin kaivoon ilman sen kummempaa syytä!

Isoimmat muutokset puolen vuoden aikana on ehdottomasti tapahtunut haju- ja makuaistissa! Luulin ennen että kyllä minä hyvin haistan ja maistan, mutta nyt voin todeta että se oli harhaa. Välillä tuntuu että nyt aistit on "liiankin" hyvät. :D Ja noin 2kk lopettamisesta selvisi tupakoinnin piilottelema  gingiviitti (ientulehdus) joka siis jäi oireettomaksi ja pääsi melko pahaksi tupakan vuoksi. Onneksi nyt sekin on pian selätetty sitkeydellä.

Edelleen mielessä käy joskus miten vaikeaa lopettaminen oli, mutta ehdottomasti sen arvoista. Ja lopettamisesta aiheutunut "jonkin" menettämisen tunne katosi nopeasti. Välillä tekee mieli tupakkaa, mutta enemmän samalla tavalla kun joskus tekee mieli vaikkapa talvella suomalaisia mansikoita tai jotain tiettyä ruokaa, eli tunne menee pian ohi. Nykyään tupakka ei oikeastaan käy edes mielessä ja kun näkee jonkun muun sytyttävän niin ei sitä sen kummemmin ajattelekkaan.

Enää ei niin tarkkaan tule laskettua kuukausia taikka viikkoja, mutta tämä puoli vuotispäivä on kuitenkin itselleni hieno saavutus! Onnea toivottelen kaikille lopettaneille ja harkitseville, muistakaa että sitä päätöstä ette kadu!

Kuukausi

Tänään tuli täyteen kuukausi (4vko 3pv) ilman tupakkaa! Mahtavaa. Mä oon niin tyytyväinen itseeni että oon saanu pidettyä tän ja tavallaan aika helpolla. Vaikka näinkin lyhyessä ajassa aika on jo kullannut muistoja.. Edelleen silti ajoittain tekee mieli enemmän ja välillä huomaan ajattelevani tupakkaa enemmän, sitten reippaasti yritän ohjata ajatuksia muuhun. Seuraava "iso" etappi tässä prosesissa on juhlat/alkoholi. Ainakun oon ollu juhlimassa mun on tehnyt enemmän mieli polttaa ja tietty osa kavereista polttaa niin on tullu mentyä aina mukaan kun joku muukin menee.. Nyt innolla odotan koska on kekkerit tms että pääsen näkemään minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia se herättää. Uskon että oon jo aika vahvoilla tässä, mutta en nyt sano mitään varmaksi saatika lupaa mitään, ettei sitten tiputa alas kun lehmän häntä.. Täytynee pyytää joku tukihenkilö mukaan ketä toimii järjen äänenä jos oma alkaa horjua!

Tupakka säästö kupissakin on jo 60€, oikeasti olis varmaan mennyt enemmän, mutta en halunnut liikaa pyöristää ylä kanttiin. Nyt on säästynyt vähän rahaa, voisin väittää että makuaisti on jo parantunut, huomaan sen monien ruokien/makujen kohdalla, en kaikkien kuitenkaan. Ylämäet poljetaan reippaammin kun saa happea paremmin. Listaa voisi jatkaa vielä, mutta en ole ihan varma onko osa vaan toive ajattelua vai onko kuukaudessa tapahtunut oikeasti mun mielestä huikeita muutoksia!

Nyt mietinkin että koska voin sanoa mä oon lopettanut, oon päässy eroon tupakasta.. Voinko heti, puolenvuoden päästä, vuoden? Vai vasta silloin kun ei ajattele koko tupakkaa säännöllisesti tai ainakaan päivittäin? Voiko koskaan? Ehkä se selviää ajan kanssa ja voi sitä retkahtaa vaikka olis polttamatta kymmenenkin vuotta välissä. Nyt oon ainakin tyytyväinen tästä kuukaudesta, mikä on jo hyvä alku!

Parin viikon takaiset lakkaukset

Palataan aiheeseen 2kk päivänä!

Vklp

Perjantaina oltiin vaan kotona raskaan työviikon jälkeen ja olin innoissani siitä että tuli täyteen 2 viikkoa ilman tupakkaa! Jos rehellisiä ollaan en olis uskonu että pystyn, koska alussa omaa tahtoa ei ollut. En olis päässy tähän asti ellei mulla olis ollu nii montaa tukijaa ja tsempparia, ne sai mut jaksamaan. Tää lopetus prosessi ei suinkaan oo vielä ohi, että vois huokasta helpotuksesta, mutta pari viikkoa on mulle jo hyvä etappi! Varmasti pahimmat tulee olemaan juhlat yms. Ajattelinkin testata että juon kotona muutaman siiderin ja kokeilen alkaako tehdä mieli enemmän, kotona se on helpompi olla menemättä, luulisin.

Lauantaina mentiin kaupoille, syömään ja leffaan katsomaan viikossa aikuiseksi. Se oli ihan ok, mutta odotin enemmän jotain muuta. Päivällä napsattiin kuvia päivän asusta ja uudesta takista minkä kanssa en lähtenyt liikenteeseen, se on enemmänkin kevät/syksy takki.

Leikkaus haavakin on alkanut kiusaamaan, kolme päivää meni ilman särkylääkettä, mutta eilen ja tänään on tarvinnut taas ottaa.. Nyt yritän keksiä tälle päivälle jotain ohjelmaa tai edes kyläilyä!

Oikein hyvää alkanutta helmikuuta kaikille!

Tupakointi

Aloitin tupakoinnin yläasteella 8:nen tai 9:nen luokan syksyllä. Ensin vaan pidin askia laukussa ja hetken päästä satunnaisesti poltin, aloitin lm:än punaisesta. Poltin tietysti salaa vanhemmilta ja piilossa täysi-ikäisyyteen asti vaikka tieto oli jo vanhemmillani, kiitos isoveljeni. Alkuun luulin että voin lopettaa milloin vain, niinkun moni muukin luulee. Totesin että ei se mennytkään niin tai alkuun menikin, koska jäin ensin tapa riippuvuuteen. Reilu vuoden jälkeen jo mietin tekosiani, päätin vaihtaa smartin siniseen, koska onhan se miedompaa kun punainen. Meni hetki ja kipeänä huomasin että vihreää on mukavampi polttaa kurkkukivussa ja myös kesällä jos on jano. Siirryin bonuksen vihreään. Nykyisin westin vihreä. Joku varmaan ihmettelee miksi merkki vaihtui värin myötä, mutta uskokaa pois tupakoissakin on makueroja!

Nyt olen siis tupakoinut n. 6vuotta, en ole ihan varma, koska en muista tarkkaa aloitus ajankohtaa. Noin 5 vuoden kohdalla aloin uudestaan miettimään lopettamista ja moni on sitä multa hartaasti toivonut ja kannustanutkin. Luin muutaman vihkosen ja ostin nikotiini purkkaa. Se taas jäi, lupailin vaan kovin. Heinäkuussa 2014 olin pahassa flunssassa ja tupakka jäi automaattisesti pois, koska olin niin kipeä etten voinut kuvitellakkaan sytyttäväni tupakkaa. Olin reilu 3 päivää ilman. Ostin myös nikotiini pastilleja. Silti retkahdin, piti polttaa vain yksi että en sekoita kipeyttä ja vieroitusoireita keskenään ja myös mietin mielessäni että ei nyt kannata lopettaa koska on tulossa Puolan reissu ja ruisrock. Hyviä tekosyitä löytyy.

Joulun alla olin taas kipeä ja päätin että nyt vähennän, se toimi. Poltin enää n. 5-7 tupakkaa päivässä. Olin ylpeä itsestäni, koska ennen meni reilu 10. En halunnut asettaa liian kovia vaatimuksia itselleni, etten sitten pety liian paljon. Sitten sainkin tietää viisaudenhampaan leikkuu ajan 15.1. Ja tässä nyt ollaan. En ole polttanut sitten perjantai aamun. Hoitajat sanoi, että ainakin 2 päivää tulisi olla ilman, mutta viikko olisi ihanteellinen. Mietin tupakkaa siinä sairastellessani ja mietin että ei ole järkeä mennä tupakalle ja vaarantaa leikkaus haavan parantumista ja tietysti siinä samalla koko omaa terveyttä.

Viides päivä käynnissä ja tällä hetkellä menee ihan hyvin. Eilen itkin melkein koko ajan ihan mistä syystä tahansa, kamalaa nämä vieroitusoireet. Onneks tänään ei oo viellä tullu tippa linssiin!

Mä haluan lopettaa tupakoinnin vain näiden vieroitusoiredein takia, mä en kestä niitä jos oon kipeä ei pääse tupakalle ja iskee vieroitusoireet tai kun tulee esim. uusi hampaan leikkaus. Itse tupakkaa vastaan mulla ei oo mitään. Mä itseasiassa nautin siitä, se on mukavaa, kivaa, maistuu hyvältä jne. Oikein harmittaa että se on kuitenkin vaarallista pidemmän päälle ja se että siitä tulee ne hemmetin vieroitusoireet! Mulla on siis aika ristiriitaiset fiilikset tupakkaan..

Mä toivon että onnistuisin nyt, tiedän et tulee tiukka paikka siinä kohtaa kun meen töihin taas ja siellä on niitä tilanteita ja paikkoja missä on yleensä tullu poltettua. Kotona on jotenki helpompi olla menemättä. Eikä voi edes syödä korvikkeeks, mikä on varmasti vain plussaa ettei tule lisä kiloja.

Mietin tälläkin hetkellä mitä asettaisin itselleni motivaattoriksi, muuta kun oman terveyden! Nyt voin vaan toivoa että onnistun, en lupaa etten joudu rikkomaan lupauksia. Ja toivon todella et onnistuisin nyt, se tekis mun vanhemmat onneliseksi.

Vanha ja ainoa kuva musta tupakka suussa

Niin paljon mietteitä mitä olisin tähän halunnut kirjoittaa, mutta tämä saa riittää tältä erää, ettei mene liian sekavaksi. Ja tähän asiaan multa löytyis paljonkin mielipiteitä.

Onko joku muu lopettanut/lopettamassa? Saa antaa vinkkejä ja kertoa kokemuksia!