Kuopuksen synnytyskertomus

Viimein sain kirjoitettua synnytyskertomuksen, tästäkin tuli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta en halunnut tiivistää tälläkään kertaa, koska ne pienet jutut kuitenkin unohtuvat ajan myötä ellei niitä kirjoita ylös, koska jo nyt viikon kuluttua saa oikein muistella tiettyjä juttuja. Loppuun teen lyhyen koosteen, jos joku haluaa vaan pikaisesti vilkaista kestot ja yleisen fiiliksen synnytyksestä.

***

 

Perjantaina 19.3. Joni laittoi Felixin normaalisti nukkumaan ja itse odottelin olohuoneen sohvalla sen aikaa. Kun Felix oli nukahtanut siirryin makkariin, avasin läppärin ja aloin katsomaan cmorelta karkureita kunnes aika tarkkaan 20.30 tuli ensimmäinen menkkamainen supistus. En ollut varma oliko se supistus, koska Felixistä supistukset ei tuntuneet samalta. Laitoin parille kaverille viestiä ja he vahvistivat, että kyllä ne suppareita on! Laitoin sitten samalla äidilleni varmuuden vuoksi viestiä, että osaavat varautua jos soitan yöllä, että heidän täytyy tulla meille Felixin kanssa. Siinä sitten jatkoin ohjelmien katsomista ja supistuksia tuli kokoajan noin 10-30min välein. Koitin joka välissä nukkua, mutta en saanut nukuttua, koska suppareita tuli kuitenkin niin tiheään. 

Yöllä noin 1-2 maissa kävin vessassa ja huomasin, että pikkuhousunsuojaan oli tullut hieman verta ja myös pyyhittäessä tuli. Päätin soittaa mun vanhemmille, että lähtisivät tulemaan, koska Felixin kohdalla kun verta alkoi tulemaan kun olin jo 8cm auki niin halusin tietää mikä tilanne nyt on, koska kotiin synnyttäminen ei kuulostanut houkuttelevalta. Myös kun on yksi lapsi kotona joka tarvitsee hoitajaa niin on pakko hieman ennakoida eikä jättää viime tippaan jos tuleekin äkkilähtö. Mun vanhemmat tuli todella nopeasti noin puolessa tunnissa ja me sitten lähdettiin Jonin kanssa matkaan. Käytiin ensin Jonin työpaikalla pikaisesti ja ajettiin tyksiin pienen lenkin kautta, että auto ehtii samalla lämmetä. 

 

Tyksissä tehtiin ensimmäisenä sisätutkimus ja olin vain 2cm auki ja sitten päästiin tunniksi käyrille. Kätilö myös tässä kohtaa testasi streptokokin ja se oli negatiivinen eli en tarvinnut ab-tippaa. Käyrät oli ok ja sitten kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja nyt olin auki 2,5cm. Päätettiin lähteä kotiin, eli mentiin mäkkärin kautta mun vanhempien luokse, koska tosiaan he olivat nyt meillä nukkumassa niin en halunnut mennä sinne häiritsemään heitä ja sain olla heidän luonaan vapaammin, koska tiesin etten itse enää saa nukuttua. Syötiin mun vanhemmilla ruuat ja katsottiin telkkaria, Joni meni vielä nukkumaan ja itsekkin torkahdin noin vartiksi sohvalle mikä piristi kummasti. 

 

Aloin aamuyöstä kellottamaan supistuksia ja välillä tuli vartissa neljä ja välillä vähän harvemmin. Supistukset oli kipeämpiä mitä aluksi. Tekstailin siinä kavereiden kanssa ja he olivat sitä mieltä, että menkää jo näytille uudestaan, mutta halusin vetkutella mahdollisimman pitkään, että olisin riittävän auki synnytyssalia varten. Lähdettiin noin puoli kymmeneltä tyksiin uudemman kerran ja silloin olin auki 5cm ja jäätiin ensin taas käyrille noin tunniksi. Käyrät oli edelleen ok ja supistukset koveni ja aloin haaveilemaan jo ilokaasusta vaikkei se Felixin synnytyksessä toiminutkaan. Sitten kätilö tuli sanomaankin, että pääsen saliin ja lähdettiin sitten kävelemään salia kohti mikä oli viimeisin huone numero 15 ja kello oli tällöin noin 11.30. 

Salissa vaihdoin ensimmäisenä vaatteet ja istahdin keinutuoliin. Meidän kätilö tuli paikalle jolla oli sama sukunimi kun meillä. Hän kirjotti ensimmäiseksi tussitauluun Tervetuloa Jasmiina ja Joni, odotellaan "Simo", tällaista en muista Felixin kohdalla. Sitten juteltiin ja hän kyseli paljon myös Felixin synnytyksestä. Päätettiin, että hän toi ensimmäiseksi minulle lounaan mikä oli kyllä hyvä niin sain energiaa vaikken kaikkea pystynytkään syömään. 

 

Ruuan jälkeen hän laittoi minulle ilokaasun toimintaan ja hän pisti ensin hieman yli puolet tehosta, mutta se tuntui liian paljolta ja hän pienensi sitä. Tässä synnytyksessä onneksi tunnistin milloin supistus oli tulossa niin sain otettua ilokaasua oikeaan aikaan, että siitä oli apua! Kun oltiin ennen salia käyrillä en nähnyt sitä monitoria mistä näkyi kun supistus oli tulossa, joten aina kun ajattelin supistuksen alkavan kysyin Jonilta, että alkaako ja hän aina vahvisti, että kyllä alkaa. Onneksi siis nyt pystyin tunnistamaan supistukset hyvissä ajoin. 

Toiveena tässä synnytyksessä oli tosiaan ilokaasu ja akuneulat mitkä koin ensimmäisessä synnytyksessä toimiviksi, muistutin tästä pari kertaa kätilöä, että hän pyytäisi akuneuloihin erikoistuneen kätilön paikalle. Meidän kätilön työvuoro päättyi klo 14 ja hän toi akuneulojen kätilön juuri ennen vuoronsa loppua ja mun onneksi hän oli sama kuin Felixin synnytyksessä!! Kehuin häntä maasta taivaisiin ja kerroin, että olen ajatellut häntä lämmöllä. Häneltä sain viimeksi kultaakin kalliimpia vinkkejä ja niitä toivoin nytkin. Ensimmäiseksi hän sanoi, että jos haluat synnyttää tänään/mahd.pian niin ei kannata istua jumppapallon päällä missä istuin kun hän tuli. No heivasin jumppapallon samantien pois, koska luotin häneen. Sitten hän laittoi selkääni kymmenen neulaa, mahaan kaksi ja otsaan kulmakarvojen väliin rentoutus neulan ja ehdotti, että menisin sängylle maate vaikka kerroin sen tuntuvan pahalta, mutta hän asetteli minut niin huolella siihen sängylle, että musta oikeasti tuntui siltä, että nukahdan ja varmasti torkahdinkin minuutiksi. Hän sai saman tunteen minulle Felixin synnytyksessä, jonka seurauksena tälläkin kertaa loputkin sentit aukesi todella nopeasti! 

 

Sisätutkimus tehtiin klo 15:30 ja olin 10cm auki, mutta "Simo" oli vielä korkeuksissa eli nyt piti hänet saada laskeutumaan. Koitin ainakin kätilön neuvoilla sängyllä selän pyöristämistä ja jumppapallolla "hyppimistä" tuloksetta. Sitten kätilö ehdotti, että hän kutsuu lääkärin puhkaisemaan kalvot, koska hän ei voi sitä tehdä kun vauva on liian korkealle, ettei vain napanuora siinä kohtaa mene kaulan ympäri tms. Ei mennyt kauaa kun lääkäri tuli klo 16.30 puhkaisemaan kalvot, se ei tuntunut miltään. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni mittaamaan sykkeitä, koska oma sykkeeni oli niin korkealla ettei kätilöt vain vahingossa luule seuraavansa vauvan sykkeitä tyytyväisinä vaikka se olisikin minun syke, kun ne laitteet voi helposti sekoittaa äidin ja vauvan sykkeet. Kalvojen puhkaisun jälkeen kätilö sanoi, että odotellaan puolisen tuntia ja jos ei vauva ole silloinkaan laskeutunut niin laitetaan oksitosiinitippa auttamaan laskeutumista. 

Ei mennyt varmaan kun alle vartti niin supistukset alkoi tuntumaan paineen tunteena ja ponnistamisen tarpeena. Soitin kelloa ja kätilö ja kätilöopiskelija tulivat pian paikalle ja totesivat vauvan laskeutuneen ja sitten alettiin valmistautumaan ponnistamiseen. Olin ensin puoli-istuvassa asennossa ja ponnistus supistukset sattui äärettömän paljon! Kätilö kokeili, että jotain reunaa oli vielä edessä minkä hän työnsi pois ponnistuksen yhteydessä ja hetken päästä hän huomasi, että vauvan pää ottaa kiinni häpyluuhun tms ja pyysi vaihtamaan asentoa kyljelleen. Kääntö kyljelle tuntui kamalalta ja ponnistusten ajan huusin kivusta, koska luulin kuolevani! Lamaannuin siitä kivusta niin paljon etten pystynyt ponnistamaan enkä oikein pystynyt olemaankaan kun se sattui aivan äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Sain ilokaasunkin takaisin, koska en olisi pärjännyt ilman sitä. Aloin myös tuskissani kysellä saako tässä kohtaa enää mitään puudutteita, mutta eipä saanut. Kuitenkin hetken päästä mun kroppa alkoi ponnistamaan ja auttamaan mua, kun mun kroppa hoiti sen ponnistuksen "alun" niin mun oli pakko yhtyä mukaan. Sitten saatiin vauva sen kohdan yli mihin jäi jumiin ja käännyin takaisin puoli-istuvaan asentoon ja sitten hän pian jo syntyikin lauantaina 20.3. klo 17:53. Oli kyllä ihana tunne saada hänet ulos! Oli kyllä todella rankka ponnistusvaihe.

 

Vauva pääsi heti mun rinnalle ja Joni katkaisi napanuoran. Istukan ponnistaminen ei taaskaan tuntunut miltään ja istukka oli muutenkin kaikin puolin täydellinen. Tällä kertaa ei onneksi tullut repeämiä eli säästyin tikeiltä. Jotain pieniä nirhaumia tuli vain mitkä ei vaatineet tikkausta. Sain myös heti reiteen jonkun pistoksen ja oikeaan käsitaipeeseen, en oikein vieläkään tiedä mitä sain ja sainko nämä samat esikoisen kohdalla. Oltiin noin tunti siinä ihokontaktissa ja sitten kätilöt tulivat punnitsemaan vauvan ja hän olikin kilon isopmpi mitä veljensä! Mitat oli 4278g, 53cm ja päänympärys 37,5cm. Pisteitä "Simo" sai 9/9/9. Tämän jälkeen minä kävin pesulla ja vauva pääsi Jonin paidan alle ihokontaktiin. Sitten meille tuotiin syötävää ja juotavaa ja odoteltiin salissa melkein yhdeksään asti kun kätilöllä tuli toinen synnytys siihen niin meidän piti odotella osastolle vientiä. Joni pääsi saattaamaan mut osastolle vaikka vierailuaika päättyi klo 20. Pääsin ensin yksin omaan huoneeseen, mutta jo parin tunnin päästä jostain toisesta huoneesta vaihdettiin äiti vauvansa kanssa mun viereen. Osastolle kun pääsin niin oltiin ensin ihokontaktissa puoleen yöhön asti eli noin 3h jolloin kätilö tuli hakemaan vauvan pukemista ja tsekkausta varten ja pääsin itse siinä kohtaa vessaan. Yö meni hyvin ja olisin saanut paremmin nukuttua ilman huonekaveria, mutta ei voinut mitään. Onneksi päästiin kotiin jo sunnuntaina lounaan jälkeen niin ei tarvinnut olla siellä kuumuudessa ja huonossa sängyssä sen kauempaa. 

 

***

 

KOOSTE 
Raskausviikko: 41+2
Supistusten kesto kotona: 13h
Synnytyksen kesto: 5h 10min

1 vaihe: 4h 15min
2 vaihe: 38min
3 vaihe: 17min
Kivunlievitykset: Ilokaasu ja akuneulat   

Synnytys meni kaiken kaikkiaan hyvin ja paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla. Tuntui että tässä synnytyksessä olin enemmän läsnä ja muistan itse lähes kaiken ja tein erinlaisia huomioita mitkä meni esikoisen kohdalla ihan ohi. Nyt en ollut niin väsynyt synnytyksessä kun tuli valvottua vain yksi yö. Koin että osasin nyt itse olla rennompi ja ottaa paremmin supistuksia vastaan mitkä varmasti edes auttoi synnytyksen suht koht nopeaan kulkuun. Ponnistus kuitenkin sattui paljon enemmän tällä kertaa, en ole ikinä kokenut mitään niin kivuliasta!

Hän on täällä!

Meidän toinen rakas poikamme syntyi vihdoin raskausviikolla 41+2 eli lauantaina 20.3. klo 17:53. Painoa hänellä oli syntyessään hieman yli kilon verran enemmän kun veljellään eli 4278g ja pituutta 53cm. Onneksi tämäkin synnytys lähti käyntiin itsestään, niin ei tarvinnut luonnollisesti mennä eiliseen yliaikaiskontrolliin ja käynnistykseen! Kotiin päästiin jo heti sunnuntaina lounaan jälkeen ja arki vauvan ja Felixin kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. Felix otti pikkuveljen hyvin vastaan ja osasi heti silittää nätisti ilman, että siitä piti edes sanoa. Hän myös hyssyttää vauvaa vaikkei hän pitäisi mitään ääntä. Niin hellyyttävää! Tulin jakamaan vain pikaisesti tämän ilouutisen ja palaan myöhemmin synnytyskertomuksen parissa. 

Felixin uusi huone

Kerroin jo aiemmin, että Felix siirtyi tammikuun lopulla isompaan makuuhuoneeseen ja siirtyi samalla isojen poikein sänkyyn ja nyt on vuorossa huoneen esittely. Halusin ennen kaikkea huoneen miellyttävän ensisijaisesti Felixiä eikä meitä vanhempia. Riittää että muut huoneet on neutraaleja ja oman mieltymyksen mukaisia niin lasten huoneet saa näyttää lasten huoneilta. Päätettiin maalata huoneeseen yksi tehosteseinä Felixin lempivärillä ja sävyksi valikoitui ihana tikkurilan regatta. Pohdittiin myös tapettia, mutta vastaan ei tullut mitään mieleistä, joten ajateltiin, että mennään nyt helposti maalilla mikä kestää aikaa. 

 

Uutta huonetta varten piti ostaa myös uudet huonekalut. Ostettiin siis uusi juniorisänky vetolaatikolla jotta pinnasänky vapautui pikkuveljelle. Hankittiin samanlainen kallax leluille kun vanhassakin huoneessa oli ja osittain uudet laatikot samassa sävyssä kuin aiemmin, koska osa oli mennyt jo huonoon kuntoon. Koitin tutkia myös muunlaisia ratkaisuja, mutta kallax on vaan niin käytännöllinen lelujen säilytykseen, joten mentiin sillä. Vanha jäi siis pikkuveljen huoneeseen johon samalla laitoin valmiiksi lelut millä Felix ei enää leiki. Ostettiin myös perinteinen automatto, olisin itse tietty valinnut mielummin neutraalin harmaasävyisen, mutta ajateltiin Felixin tykkäävän enemmän tästä niin päädyttiin tähän. Ostettiin myös pari hyllyä seinälle ettei ole niin kolkot seinät ja tuollainen söpö lelupussi vielä. 

 

Vielä pitäisi hankkia uusi kattolamppu, mutta vastaan ei ole tullut vielä mieleistä. Onneksi sieltä lamppu kuitenkin löytyy eli sen hankinnan kanssa ei ole kiirettä. Myös peilikaapiston valkoiselle seinälle haluaisin tauluja, mutta en ole vielä tilannut mitään, koska en osaa päättää mitä tilaisi. Haluaisin taulujen tietty miellyttävän Felixiä ja hän kun ei vielä osaa kunnolla sanoa vaihtoehdoista mitä haluaa kun lähes kaikkiin sanoo "tämä" niin olen jättänyt taulut vielä hautumaan ettei tule tehtyä hutiostoja tai turhia reikiä seinään.

Huonekalujen järjestys oli myös aika selkeä alusta asti sillä en halunnut sänkyä ikkunan seinälle, joten tämä oli ainut looginen paikka ja näin päin ollessaan on enemmän pitkällä seinällä tilaa säilyttää isompia leluja. Kallaxin halusin ehdottomasti tässäkin huoneessa ikkunan eteen vähän blokkaamaan pimennysverhon reunoilta tulevaa valoa, joten tosiaan ei jäänyt paljon vaihtoehtoja sijoittelulle kun oli kaksi näin isoa kriteeriä. Huoneeseen ei näillä näkymin ole tulossa pimennysverhon lisäksi verhoja kuten ei muissakaan makuuhuoneissa ole.

Viimeinen äitiysneuvola rv 42

Tänään oli viimeinen neuvola yhtenä kappaleena. Kaikki oli taas muuten kunnossa, mutta parissa päivässä on tullut miltei pari kiloa taas lisää nesteitä tasaisesti ympäri kroppaa! Neste on tosiaan kertynyt tasaisesti joka puolelle eikä ole esim. nilkoissa mihin sitä yleensä kertyy. Vaa'an lukemat kauhistuttaa, mutta toivottavasti se siitä sitten itsestäänkin alenee ettei mulla ole edessä ihan jäätävää pudotus urakkaa. Turha painosta tässä kohtaa on stressata kun en sille nyt voi mitään, mutta kyllähän se hieman ahdistaa. Kuten kerroin olen asennoitunut menemään ensi tiistaina käynnistykseen, mutta neuvolatäti sanoi ettei nyt saanut päätä ollenkaan käsiinsä kun on sen verran jo alhaalla. Tämä tieto sai aikaan JES reaktion, mutta samalla aloin elätellä toiveita spontaanisti käynnistyvästä synnytyksestä mikä on huono, koska en haluaisi joutua pettymään jos niin ei tapahdukkaan. Mutta käynnistyy se synnytys sitten miten tahansa niin enää ei ole montaa päivää jäljellä!

 

18.3. Viikko: 42 (41+0)

Paino: +24,3kg

Sf-mitta: 34

 

Rv 40+6

Juuri kun kirjoitin etten ole jaksanut panostaa itseni laittamiseen tai kuviin niin oli kuitenkin eilen pakko tsempata ja meikata ja ottaa muutamat kuvat ettei jää harmittamaan oma saamattomuus. 

Neuvolakuulumiset rv 41

Maanantaina oli jälleen neuvola ja tehtiin perus testaukset mitkä oli kaikki kunnossa. Turvotusta tosin nyt tulee ja paljon! Neuvolatäti pyysi tarkkailemaan jos tulee päänsärkyä tai pahoinvointia tms, että jos tulee niin täytyy sitten mennä tyksiin tarkistuttavaksi varmaankin raskausmyrkytyksen vuoksi. Hän kirjoitti myös lähetteen tyksiin yliaikaiskontrolliin minkä sain varata tänään ja sain ajan ensi viikon tiistaille eli 23.3. jolloin viikkoja on kasassa 41+5. Olen nyt asennoitunut siihen, että käynnistykseen mennään niin enpähän sitten tipu niin korkealta. Ennen yliaikaiskontrollia käyn vielä torstaina neuvolassa oman mielenrauhan vuoksi, koska muuten olisi yli viikko väliä ja "Simo" on koko raskauden ollut todella vähä ja hentoliikkeinen niin haluan käydä kuuntelemassa sydänääniä ja muutenkin tämän turvotuksen vuoksi tsekkaamassa verenpaineet ym.

15.3. Viikko: 41 (40+4)

Paino: +23,5kg

Sf-mitta: 33,5

 

Rv 40+4

 

En ole tässä loppuraskaudessa jaksanut panostaa yhtään kuvien ottamiseen tai muutenkaan itseni ehostamiseen. Viimeksi meikkasin silloin kun Joni koitti ottaa niitä astetta parempia odotuskuvia ja sitä ennen varmaan viimeksi töihin. Normaalisti varmasti meikkaisin neuvolaan, mutta nyt en viitsi silloinkaan kun maskia täytyy kuitenkin käyttää niin tuntuisi turhalta. Ja silloin kun olen vain kotona olen vain isolla t-paidalla ja urheilutrikoilla mitkä on nyt harmittavasti kuluneet polvista puhki, mutta en halua venyttää toisia urheilutrikoita enää tämän mahan kanssa, joten näillä mennään loppuun asti. Toivottavasti tämä ei jää harmittamaan etten ole jaksanut ottaa kuvia ja laittautua kuvia varten samalla tavalla kuin Felixistä, mutta nyt jostain syystä ei ole vain voimia tai mielenkiintoa ollenkaan. 

Neuvolakuulumiset rv 40

Eilen oli pikainen puolen tunnin neuvola jossa katottiin pikaisesti perus testit. Käyntiin taisi mennä vain 20min. Perus testeihini kuuluu siis virtsanäyte, verenpaine, paino, tunnusteltiin mahaa/vauvaa ja kuunneltiin sydänäänet. Kaikki oli ok ja ei oikein muuta edes juteltu perus miten olen voinut kysymyksen lisäksi. Tosin painoa oli alle viikossa tullut reilu kilo eli turvotusta on tasaisesti joka puolella, koska neuvolatädinkin mukaan en ole millään voinut syödä alle viikossa yli kilon verran lisää painoa. 

Seuraava yhtä pikainen aika on varattu ensi maanantaille. Vaikkei minulla ole ollutkaan mitään mielen päällä tai ole tullut mitään kysymyksiä mieleen niin silti harmittaa, että nämä ajat on lyhyitä ja kiireisiä. Esikoisen kohdalla oli paljon enemmän juttelua ja ajatusten vaihtoa. Toki saattaa vaikuttaa myös se etten odota nyt esikoista, mutta silti olisi kiva hieman jutella esim. synnytyksestä kun nyt ei ketään kaverikaan ole samaan aikaan raskaana tai en näe muutenkaan ketään koronarajoitusten takia niin en ole päässyt juttelemaan samalla tavalla. 

 

Täytyy vielä tuo paino ja sf-mitta tarkistaa heti kun neuvolatäti syöttää tiedot ipanaan. Kaarina on siis siirtynyt sähköiseen äitiysneuvolakorttiin ja tämä järjestelmä oli koko eilisen päivän epäkunnossa, joten hän ei saanut kirjattua käynnin tietoja heti ylös. Hänen piti kirjata tiedot tänään, mutta ei ole vielä näkynyt. 

9.3. Viikko: 40 (39+5)

Paino: +21,7kg

Sf-mitta: 34,5

 

Rv 39+6

Neuvolakuulumiset rv 39

Tänään oli jälleen neuvola ja siellä tehtiin perus testaukset ja juteltiin hieman lähestyvästä synnytyksestä. Kaikki oli kunnossa paitsi neuvolatäti huomasi hieman turvotuksia. En siis itse ole huomannut, että jaloissa tai käsissä olisi turvotusta tai muuallakaan, mutta hän huomasi mahasta kun painoi niin jäi vaaleana käden kuva siihen. Se selittääkin osaksi painonnousua mikä on kiivaampaa tässä loppu odotuksessa. Seuraava käynti varattiin jo ensi viikon tiistaille eli alle viikon päähän.

 

3.3. Viikko: 39 (38+6)

Paino: +20,6kg

Sf-mitta: 33