Kuopuksen synnytyskertomus

Viimein sain kirjoitettua synnytyskertomuksen, tästäkin tuli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta en halunnut tiivistää tälläkään kertaa, koska ne pienet jutut kuitenkin unohtuvat ajan myötä ellei niitä kirjoita ylös, koska jo nyt viikon kuluttua saa oikein muistella tiettyjä juttuja. Loppuun teen lyhyen koosteen, jos joku haluaa vaan pikaisesti vilkaista kestot ja yleisen fiiliksen synnytyksestä.

***

 

Perjantaina 19.3. Joni laittoi Felixin normaalisti nukkumaan ja itse odottelin olohuoneen sohvalla sen aikaa. Kun Felix oli nukahtanut siirryin makkariin, avasin läppärin ja aloin katsomaan cmorelta karkureita kunnes aika tarkkaan 20.30 tuli ensimmäinen menkkamainen supistus. En ollut varma oliko se supistus, koska Felixistä supistukset ei tuntuneet samalta. Laitoin parille kaverille viestiä ja he vahvistivat, että kyllä ne suppareita on! Laitoin sitten samalla äidilleni varmuuden vuoksi viestiä, että osaavat varautua jos soitan yöllä, että heidän täytyy tulla meille Felixin kanssa. Siinä sitten jatkoin ohjelmien katsomista ja supistuksia tuli kokoajan noin 10-30min välein. Koitin joka välissä nukkua, mutta en saanut nukuttua, koska suppareita tuli kuitenkin niin tiheään. 

Yöllä noin 1-2 maissa kävin vessassa ja huomasin, että pikkuhousunsuojaan oli tullut hieman verta ja myös pyyhittäessä tuli. Päätin soittaa mun vanhemmille, että lähtisivät tulemaan, koska Felixin kohdalla kun verta alkoi tulemaan kun olin jo 8cm auki niin halusin tietää mikä tilanne nyt on, koska kotiin synnyttäminen ei kuulostanut houkuttelevalta. Myös kun on yksi lapsi kotona joka tarvitsee hoitajaa niin on pakko hieman ennakoida eikä jättää viime tippaan jos tuleekin äkkilähtö. Mun vanhemmat tuli todella nopeasti noin puolessa tunnissa ja me sitten lähdettiin Jonin kanssa matkaan. Käytiin ensin Jonin työpaikalla pikaisesti ja ajettiin tyksiin pienen lenkin kautta, että auto ehtii samalla lämmetä. 

 

Tyksissä tehtiin ensimmäisenä sisätutkimus ja olin vain 2cm auki ja sitten päästiin tunniksi käyrille. Kätilö myös tässä kohtaa testasi streptokokin ja se oli negatiivinen eli en tarvinnut ab-tippaa. Käyrät oli ok ja sitten kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja nyt olin auki 2,5cm. Päätettiin lähteä kotiin, eli mentiin mäkkärin kautta mun vanhempien luokse, koska tosiaan he olivat nyt meillä nukkumassa niin en halunnut mennä sinne häiritsemään heitä ja sain olla heidän luonaan vapaammin, koska tiesin etten itse enää saa nukuttua. Syötiin mun vanhemmilla ruuat ja katsottiin telkkaria, Joni meni vielä nukkumaan ja itsekkin torkahdin noin vartiksi sohvalle mikä piristi kummasti. 

 

Aloin aamuyöstä kellottamaan supistuksia ja välillä tuli vartissa neljä ja välillä vähän harvemmin. Supistukset oli kipeämpiä mitä aluksi. Tekstailin siinä kavereiden kanssa ja he olivat sitä mieltä, että menkää jo näytille uudestaan, mutta halusin vetkutella mahdollisimman pitkään, että olisin riittävän auki synnytyssalia varten. Lähdettiin noin puoli kymmeneltä tyksiin uudemman kerran ja silloin olin auki 5cm ja jäätiin ensin taas käyrille noin tunniksi. Käyrät oli edelleen ok ja supistukset koveni ja aloin haaveilemaan jo ilokaasusta vaikkei se Felixin synnytyksessä toiminutkaan. Sitten kätilö tuli sanomaankin, että pääsen saliin ja lähdettiin sitten kävelemään salia kohti mikä oli viimeisin huone numero 15 ja kello oli tällöin noin 11.30. 

Salissa vaihdoin ensimmäisenä vaatteet ja istahdin keinutuoliin. Meidän kätilö tuli paikalle jolla oli sama sukunimi kun meillä. Hän kirjotti ensimmäiseksi tussitauluun Tervetuloa Jasmiina ja Joni, odotellaan "Simo", tällaista en muista Felixin kohdalla. Sitten juteltiin ja hän kyseli paljon myös Felixin synnytyksestä. Päätettiin, että hän toi ensimmäiseksi minulle lounaan mikä oli kyllä hyvä niin sain energiaa vaikken kaikkea pystynytkään syömään. 

 

Ruuan jälkeen hän laittoi minulle ilokaasun toimintaan ja hän pisti ensin hieman yli puolet tehosta, mutta se tuntui liian paljolta ja hän pienensi sitä. Tässä synnytyksessä onneksi tunnistin milloin supistus oli tulossa niin sain otettua ilokaasua oikeaan aikaan, että siitä oli apua! Kun oltiin ennen salia käyrillä en nähnyt sitä monitoria mistä näkyi kun supistus oli tulossa, joten aina kun ajattelin supistuksen alkavan kysyin Jonilta, että alkaako ja hän aina vahvisti, että kyllä alkaa. Onneksi siis nyt pystyin tunnistamaan supistukset hyvissä ajoin. 

Toiveena tässä synnytyksessä oli tosiaan ilokaasu ja akuneulat mitkä koin ensimmäisessä synnytyksessä toimiviksi, muistutin tästä pari kertaa kätilöä, että hän pyytäisi akuneuloihin erikoistuneen kätilön paikalle. Meidän kätilön työvuoro päättyi klo 14 ja hän toi akuneulojen kätilön juuri ennen vuoronsa loppua ja mun onneksi hän oli sama kuin Felixin synnytyksessä!! Kehuin häntä maasta taivaisiin ja kerroin, että olen ajatellut häntä lämmöllä. Häneltä sain viimeksi kultaakin kalliimpia vinkkejä ja niitä toivoin nytkin. Ensimmäiseksi hän sanoi, että jos haluat synnyttää tänään/mahd.pian niin ei kannata istua jumppapallon päällä missä istuin kun hän tuli. No heivasin jumppapallon samantien pois, koska luotin häneen. Sitten hän laittoi selkääni kymmenen neulaa, mahaan kaksi ja otsaan kulmakarvojen väliin rentoutus neulan ja ehdotti, että menisin sängylle maate vaikka kerroin sen tuntuvan pahalta, mutta hän asetteli minut niin huolella siihen sängylle, että musta oikeasti tuntui siltä, että nukahdan ja varmasti torkahdinkin minuutiksi. Hän sai saman tunteen minulle Felixin synnytyksessä, jonka seurauksena tälläkin kertaa loputkin sentit aukesi todella nopeasti! 

 

Sisätutkimus tehtiin klo 15:30 ja olin 10cm auki, mutta "Simo" oli vielä korkeuksissa eli nyt piti hänet saada laskeutumaan. Koitin ainakin kätilön neuvoilla sängyllä selän pyöristämistä ja jumppapallolla "hyppimistä" tuloksetta. Sitten kätilö ehdotti, että hän kutsuu lääkärin puhkaisemaan kalvot, koska hän ei voi sitä tehdä kun vauva on liian korkealle, ettei vain napanuora siinä kohtaa mene kaulan ympäri tms. Ei mennyt kauaa kun lääkäri tuli klo 16.30 puhkaisemaan kalvot, se ei tuntunut miltään. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni mittaamaan sykkeitä, koska oma sykkeeni oli niin korkealla ettei kätilöt vain vahingossa luule seuraavansa vauvan sykkeitä tyytyväisinä vaikka se olisikin minun syke, kun ne laitteet voi helposti sekoittaa äidin ja vauvan sykkeet. Kalvojen puhkaisun jälkeen kätilö sanoi, että odotellaan puolisen tuntia ja jos ei vauva ole silloinkaan laskeutunut niin laitetaan oksitosiinitippa auttamaan laskeutumista. 

Ei mennyt varmaan kun alle vartti niin supistukset alkoi tuntumaan paineen tunteena ja ponnistamisen tarpeena. Soitin kelloa ja kätilö ja kätilöopiskelija tulivat pian paikalle ja totesivat vauvan laskeutuneen ja sitten alettiin valmistautumaan ponnistamiseen. Olin ensin puoli-istuvassa asennossa ja ponnistus supistukset sattui äärettömän paljon! Kätilö kokeili, että jotain reunaa oli vielä edessä minkä hän työnsi pois ponnistuksen yhteydessä ja hetken päästä hän huomasi, että vauvan pää ottaa kiinni häpyluuhun tms ja pyysi vaihtamaan asentoa kyljelleen. Kääntö kyljelle tuntui kamalalta ja ponnistusten ajan huusin kivusta, koska luulin kuolevani! Lamaannuin siitä kivusta niin paljon etten pystynyt ponnistamaan enkä oikein pystynyt olemaankaan kun se sattui aivan äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Sain ilokaasunkin takaisin, koska en olisi pärjännyt ilman sitä. Aloin myös tuskissani kysellä saako tässä kohtaa enää mitään puudutteita, mutta eipä saanut. Kuitenkin hetken päästä mun kroppa alkoi ponnistamaan ja auttamaan mua, kun mun kroppa hoiti sen ponnistuksen "alun" niin mun oli pakko yhtyä mukaan. Sitten saatiin vauva sen kohdan yli mihin jäi jumiin ja käännyin takaisin puoli-istuvaan asentoon ja sitten hän pian jo syntyikin lauantaina 20.3. klo 17:53. Oli kyllä ihana tunne saada hänet ulos! Oli kyllä todella rankka ponnistusvaihe.

 

Vauva pääsi heti mun rinnalle ja Joni katkaisi napanuoran. Istukan ponnistaminen ei taaskaan tuntunut miltään ja istukka oli muutenkin kaikin puolin täydellinen. Tällä kertaa ei onneksi tullut repeämiä eli säästyin tikeiltä. Jotain pieniä nirhaumia tuli vain mitkä ei vaatineet tikkausta. Sain myös heti reiteen jonkun pistoksen ja oikeaan käsitaipeeseen, en oikein vieläkään tiedä mitä sain ja sainko nämä samat esikoisen kohdalla. Oltiin noin tunti siinä ihokontaktissa ja sitten kätilöt tulivat punnitsemaan vauvan ja hän olikin kilon isopmpi mitä veljensä! Mitat oli 4278g, 53cm ja päänympärys 37,5cm. Pisteitä "Simo" sai 9/9/9. Tämän jälkeen minä kävin pesulla ja vauva pääsi Jonin paidan alle ihokontaktiin. Sitten meille tuotiin syötävää ja juotavaa ja odoteltiin salissa melkein yhdeksään asti kun kätilöllä tuli toinen synnytys siihen niin meidän piti odotella osastolle vientiä. Joni pääsi saattaamaan mut osastolle vaikka vierailuaika päättyi klo 20. Pääsin ensin yksin omaan huoneeseen, mutta jo parin tunnin päästä jostain toisesta huoneesta vaihdettiin äiti vauvansa kanssa mun viereen. Osastolle kun pääsin niin oltiin ensin ihokontaktissa puoleen yöhön asti eli noin 3h jolloin kätilö tuli hakemaan vauvan pukemista ja tsekkausta varten ja pääsin itse siinä kohtaa vessaan. Yö meni hyvin ja olisin saanut paremmin nukuttua ilman huonekaveria, mutta ei voinut mitään. Onneksi päästiin kotiin jo sunnuntaina lounaan jälkeen niin ei tarvinnut olla siellä kuumuudessa ja huonossa sängyssä sen kauempaa. 

 

***

 

KOOSTE 
Raskausviikko: 41+2
Supistusten kesto kotona: 13h
Synnytyksen kesto: 5h 10min

1 vaihe: 4h 15min
2 vaihe: 38min
3 vaihe: 17min
Kivunlievitykset: Ilokaasu ja akuneulat   

Synnytys meni kaiken kaikkiaan hyvin ja paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla. Tuntui että tässä synnytyksessä olin enemmän läsnä ja muistan itse lähes kaiken ja tein erinlaisia huomioita mitkä meni esikoisen kohdalla ihan ohi. Nyt en ollut niin väsynyt synnytyksessä kun tuli valvottua vain yksi yö. Koin että osasin nyt itse olla rennompi ja ottaa paremmin supistuksia vastaan mitkä varmasti edes auttoi synnytyksen suht koht nopeaan kulkuun. Ponnistus kuitenkin sattui paljon enemmän tällä kertaa, en ole ikinä kokenut mitään niin kivuliasta!