Vihreä kuula -juustokakku

Tein joulun jälkkäriksi vihreä kuula -juustokakkua. Kakku oli ihanan raikas ja myös nopea tehdä! Teen varmasti uudelleen ja aion kyllä kutsua tätä ennemmin päärynäjuustokakuksi, koska vihreä kuulahan on päärynän makuinen, vihreä kuula tuo liian vahvasti jouluisen viban. Kakun koristeeksi laitoin vihreä kuula konvehteja kun niitä oli sopivasti kaapissa, koristeeksi sopii myös esim. valkosuklaa rouhe. 

POHJA 

200g bastogne tai biscoff keksejä

75g voita 

TÄYTE

4dl kuohukermaa 

600g maustamatonta tuorejuustoa 

2dl tomusokeria 

1prk vihreitä kuulia - päärynämarmeladia 

5 liivatelehteä 

1. Laita noin 22cm kokoiseen irtopohjavuokaan leivinpaperi pohjan päälle. 

2. Sulata voi ja murskaa keksit. Yhdistä, painele vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan. 

3. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon puolet päärynämarmeladista. Mausta tomusokerilla. 

4. Vaahdota kerma ja yhdistä tuorejuustomassan kanssa. 

5. Kuumenna tilkka vettä ja purista kylmässä liotetut liivatelehdet joukkoon. Kaada ohuena naunaha täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. 

6. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4h. 

7. Irrota reunat ja levitä kakun päälle loput päärynämarmeladista. Koristele haluamallasi tavalla. 

Joululahjat

Olen aina joulukuun alussa kirjannut tänne ylös omia ja poikien lahjatoiveita, mutta tänä vuonna en saanut aikaiseksi. On ollut jotenkin voimaton olo tietyllä tapaa ja tämmöinen ylimääräinen on jäänyt. Näin jälkikäteen harmittaa, koska niihin on ollut välillä kiva palata katsomaan mitä on tullut toivottua. 

Alexin joululahjat sisälsi jälleen paljon ajoneuvoja! On sentään jotain muutakin kuten palapeli, taskulamppu, kylpytakki, fortunapeli ja omat langattomat korvakuulokkeet. Kirjan pojat saivat yhteiseksi. Kaikki lahjat on ollut mieluisia ja niillä on leikitty. Alex ei itse esittänyt mitään toiveita lahjoille, mutta syksyn mittaan kyllä toivoi paljon harjakonetta ja sen hän nyt sai. 

Felix ei myöskään alkuun toivonut mitään. Pojat kyllä lelulehdetkin selasi läpi ja Felix taisi ruksittaa itselleen neljä lelua ja Alex kolme ja näistäkin osa oli sellaisia mitä meiltä jo löytyy.. F oli myös äidilleni sanonut, että ei toivo mitään, vaan pukki saa tuoda mitä haluaa. Lähempänä joulua F tuli mieleen kyllä yksi toive ja se oli marimekon lautanen sinisenä! :D Hän pyysi yksi ilta iltapalaa marimekon lautaselle ja samalla sanoi, että "toivon kyllä oman lautasen sinisenä ja sitä sä et saa lainata". Unikkoa ei tällä hetkellä myydä sinisenä, mutta onneksi facen kirppiksen kautta sain ostettua uutta vastaavan lautasen, joka myös ehti onneksi tulla! Ja voi sitä riemun määrää kun hän avasi paketin, josta tämä lautanen löytyi. Hän heilutti sitä niin innoissaan, että pelkäsin sen heti osuvan pöydän kulmaa ja menevän rikki :D 

Lautasen lisäksi hän sai twisterin, laivan upotuksen, legoja, minecraft leluja, sinisen turtlesin, pokemon kortteja, pokemonin joka vedetään ulos niin jää pyörimään lattialle, vaatteita, taskulampun, langattomat kuulokkeet, valomiekan ja minecraft kirjoitussetin. Syötävä suklaakimble on yhteinen. 

Joni osti meille yhteiseksi vaa'an, koska edeltävä on aika vanha ja huonosti toimiva. Häneltä sain myös langattomat kuulokkeet, koska aiemmista meni toinen kuuloke rikki, sekä suklaata. Mun vanhemmilta sain hajuveden, suklaata ja kaksi marimekon mukia, sekä saatiin yhteiseksi Jonin kanssa denniksen lahjakortti lastenhoidon kera. Jonin isä antoi meille lottokupojenka, mistä ei tainnut tulla mitään voittoja. Sain aiemmin myös ystävältäni hänen itse kutomat ihanat marimekon villasukat ja mukin! 

Itse annoin vanhemmilleni molemmille 30min hierontalahjakortit, baileys suklaata ja yhteiseksi puvaviinin. Jonille annoin 4dl marimekon mukin jaFingerporin kok kuva 10 kirjan. 

Joulu 2024

Joni ja pojat lomailivat maanantaina 23.12. mutta minä olin töissä ja töiden jälkeen menin vanhempieni luokse, koska mentiin yhdessä Joonaksen muistoalueelle viemään kynttilä. Tästä tulee varmasti uusi perinne jouluun, ei tokikaan mieluisa, enkä olisi tällaista perinnettä vielä halunut ottaa osaksi joulujamme. 

Olen useampana vuonna tehnyt jouluaattona aamupalaksi riisipuuroa, mutta tänä vuonna jätin tekemättä. Syötiin aamupala, avattiin viimeiset luukut kalentereista, luettiin Taneli-tontun jättämä kirje, jossa hän kertoi, kuinka kivaa hänellä oli kuukausi meidän kanssa ja kertoi, että meni aamuyöstä Korvatunturille takaisin auttamaan pukkia vuoden kiireismmän päivän kanssa. Lähdettiin koko perhe jo yhdeksältä mun vanhenmpien luokse. 

Pojat kävivät vuorotellen pappan kanssa joulusaunassa. Alex meni ensin ja tämä oli hänen ensimmäinen kerta saunassa ja tuntui viihtyvän. Kun Alex tuli pois meni Felix vuorostaan. Sitten otettiin meidän perinteinen joulupaitakuva, mikä oli aikamoista säätöä Alexin osalta, mutta onneksi saatiin pari ihan onnistunutta kuvaa. Sitten kello olikin jo 12 ja rauhoituttiin katsomaan joulurauhanjulistus glögiä juoden. Meidän molemat pojatkin pitää glögistä mikä on tosi kiva juttu! 

Syötiin noin yhden maissa, koska tänä vuonna hieman poikettiin meidän perinteisestä kaavasta. Nimittäin tilasin joulupukin meille kotiin, joten ruoka piti olla hyvissä ajoin syötynä, että myös ehdimme siirtymään meille ennen pukin tuloa. Meille pukkia katsomaan ja kahville tuli mun vanhempien lisäksi Jonin vanhemmat. Pukki tuli klo 16 ja oli aivan mahtava! Hän jutusteli lasten kanssa, laulettiin yhdessä kolme laulua, jakoi paketteja ja pyysi poikia avaamaan yhdet lahjat, jotta hänkin näkee toiko mieleisiä juttuja. Alex ujosteli eikä halunnut kuvaan, mutta omat pakettinsa kävi kyllä hakemassa.

Pojat avasivat lahjoja vuorotellen, jotta itsekin pääsi näkemään ja keskittymään heihin kun avaavat. Pakettien availun jälkeen keitin kahvit ja kakuksi tein vihreäkuulajuustokakkua. Se oli mielettömän hyvää ja jaan siitä ohjeen erikseen. 

Joulupäivänä menin poikien kanssa mun vanhempien luokse ja siellä vietettiin koko päivä. Tapninpäivänä Felixin kummit tulivat meille kylään meidän kummipoika mukanaan. He viihtyivät todella pitkään ja lapset leikki kiltisti keskenään. Jonin isä tuli vielä illemmalla kylään. Perjantaina minä menin taas töihin, mutta pojat saivat lomailla mun vanhempien kanssa. 

Marraskuun puuhia

Marraskuu alkoi halloween juhlilla ystäväni luona. Mentiin F kanssa kahdestaan, koska mentiin siitä suoraan Rajupaja Areenalle, jossa F pääsi pelaamaan välieräotettelun TuTon pelissä. Muuten Alex olisi päässyt mukaan, mutta ei olisi ollut järkeä ajella edes takaisin kun jäähalli on ihan ystäväni vieressä. Hän oli koristellut upeasti ja panostanut tarjottaviin. Hän oli myös keksinyt kivan leikin lapsille, jossa piti laittaa käsi reiästä ja tunnustella mitä kammottavia juttuja siellä oli. 

Tässä kuussa F on viettänyt futiskauden päättäjäisiä huvimaassa, josta sai palkinnoksi kaudesta pokaalin. Kun taas jäkisjoukkueen pikkujouluja vietettiin viime viikolla kiipeilemällä myllyn irti maasta paikassa. Sinne tuli myös joulupukki, joka jakoi jokaiselle lahjat. Lahjaksi joukkueelta saivat joulupallon jossa sisällä oli oma pelaajakuva.

 

Pidettiin vanhempieni kanssa leffailta heillä. Katsottiin Myrskyluodon Maija ja herkuteltiin. Tarjolla oli pizzaa, suolaisia ja makeita joulutorttuja, suklaata, karkkia, sipsiä sekä cocktailtikkuihin laitettavaksi juustoa, lihapullia ja viinirypäleitä. Mä toin juomaksi skumppaa.

Leivottiin perinteisesti pipareita kummien kanssa ja ensimmäistä kertaa oltiin heillä leipomassa kun tähän asti ollaan oltu meillä. Kaikki jaksoi hienosti leipoa ja koristella, A toki vähiten, mutta hänkin yllättävän pitkään! A koristeli aika överipipareita, mutta sitten kun hän syö niin haluaa kaikki koristeet pois! Onneksi sokerimassa saa sentään jäädä, mutta kaikki nonparellit, suklaat yms täytyy ottaa pois. 

Kuuluin yhden jalkapallojoukkueen johtokuntaan ja tässä kuussa erosin hallituksesta kauden vaihtuessa. Vapaaehtoistyö otti paljon enemmän kuin antoi ja päätin jo kesällä, että kun kausi vaihtuu en aio jatkaa enää kyseisessä tehtävässä. 

Tässä kuussa meillä oli työpaikan pikkujoulut ja hoidin loputkin joululahjat alta pois. Joulu on myös koristeltu kotiin pl. iso kuusi.

Valkosuklaajuustokakku vadelmasuklaakuorrutteella

Isänpäiväksi pääsi taas uusi resepti testiin - valkosuklaajuustokakku vadelmasuklaakuorrutteella. Suklaata on toisinaan aika vaikea käsitellä ja monesti skippaan ohjeet, jossa joutuu liiaksi leikkimään suklaan kanssa kun tuntuu, että se usein paakkuuntuu tms (eli lämpötilat ei ole kohdillaan). Tällä kertaa päätin kokeilla ja tällä kertaa kaikki onnistui hyvin kun oikein keskityin suklaan kanssa toimimiseen. Kakku oli todella hyvän makuinen, etenkin kuorrute. Kuorrutteesta tuli kyllä liian paksua ja kakkua oli todella vaikea leikata. Lopulta otin koko kuorrutteen pois ja pilkoin viereen niin siitä sai ottaa erikseen lautaselle. Suosittelen testaamaan, mutta kannattaa tosiaan keskittyä kuorrutteeseen, että sen saisi mahdollisimman ohuena.

POHJA 

200g kaurakeksejä 

80g voita

 

VALKOSUKLAATÄYTE

300g valkosuklaata

2dl vispikermaa

250g mascarponea

200g vaniljatuorejuustoa 

2rkl tomusokeria 

 

KUORRUTE

200g valkosuklaa 

3rkl ruokaöljyä 

0,75dl pakkaskuivattua vadelmaa 

 

1. Murskaa pohjan keksit ja sulata voi. Yhdistä aineet ja painele kevyesti irtopohjavuoan pohjalle. Irtopohjavuokaan kannattaa ensin laittaa leivinpaperia. 

 

 2. Sulata täytteen valkosuklaa mikrossa. 

3. Vaahdota vispikerma kuohkeaksi. 

4. Notkista mascarpone ja tuorejuusto isossa kulhossa. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt sulatettu valkosuklaa. Vatkaa tasaiseksi ja lisää tomusokeri. Lopuksi lisää joukkoon varovasti käännellen kerma.

5. Nostele täyte pohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään mielellään yön yli. 

6. Sulata kuorrutteen valkosuklaa mikrossa ja anna jäähtyä. 

7. Irroita kakku vuoastaan ja nosta kakku leivinpaperin päälle. 

8. Lisää hieman jäähtyneet valkosuklaan joukkoon ruokaöljy sekä vadelmamurut ja sekoita tasaiseksi. 

9. Kaada kuorrute vähitellen kakun päälle ja levitä tasaisesti reunoja myöten. 

10. Nosta kakku jääkaappiin jähmettymään noin pariksi tunniksi.

Isänpäivä 10.11.2024

Isänpäivän vietto alkoi jo perjantaina kun päiväkodissa järjestettiin iseille iltapäivän viettoa. Tarjolla oli kaakaota ja pullaa ja molempien lasten ryhmissä he maalasivat kädet ja painoivat käden kuvat kartongille. Varsinaisena isänpäivänä aamu alkoi sillä, että Joni sai nukkua extra pitkään ja herätettiin hänet vasta lounaaksi jolloin haettiin kotiin kiinalaista ruokaa hänen toiveestaan. Pojat antoivat päiväkodissa tekemänsä lahjat. F tietokonekortin ja Alex kortin sekä sellaisen oveen laitettavan lätkän, jossa lukee minun ja isän yhteistä aikaa, ettei sitten muut mene häiritsemään kun tämä roikkuu oven kahvassa.

 

Päivällä mun vanhemmat sekä Jonin isä tuli meille kakkukahveille. Mun äiti teki suolaisen piirakan ja minä tein ensimmäistä kertaa valkosuklaajuustokakkua vadelmasuklaakuorrutteella. Pappoille annoimme lahjoiksi kinder joulukalenterit, mitkä F pitkään harkiten valitsi ja pojat teki molemmille spiderman kortit. Illalla vielä mun isä tuli mun kanssa kuntonyrkkeilyyn. Tämä oli hänelle ensimmäinen kerta ja tykästyi!

 

Isoveljen menetys

Blogi on nyt ollut jonkin aikaa hiljaa ja siihen on ollut syynsä. Keskiviikkona 4.9. noin klo 17 sain puhelun ja kuulin sellaiset sanat joita en olisi koskaan halunnut kuulla enkä osannut yhtään aavistaa mitä puhelu tuo tullessaan. Äitini soitti ja kertoi, että isoveljeni on löydetty menehtyneenä. Tämä tuli koko meidän perheelle isona yllätyksenä ja järkytyksenä. En ymmärtänyt ensin edes kuulemaani ja hetken päästä alkoi kauhea tärinä ja pyörrytys, kunnon alkushokki tuli päälle. En muista puhelua enää edes tarkkaan, mutta muistaakseni vasta puhelun jälkeen aloin itkemään lohduttomasti ja kunnon shokissa meni kyllä koko ilta. 

 

Torstain ja perjantain olin pois töistä kun meni aikaa sulatella tätä kaikkea. Lauantaina kuitenkin hoidin yhden työtapahtuman ja muutenkin olen sen jälkeen ollut töissä normaalisti, koska saan silloin ajatukseni helposti muualle. Ja toki onneksi on lapset. Lapset, jotka suhtautuvat niin mutkattomasti kaikkeen ja joiden elämä rullaa eteenpäin, vaikka mulla tunteet myllertääkin.

 

Ystäväni Maisa ja Marjut muisti kukilla ja suklaalla

 

Millä tavalla kerroimme lapsille? Kerroin tilanteesta lapsille vasta seuraavana päivänä. Näin sain aikaa itselleni ensin käsitellä asiaa sekä pohdittua, miten asian kerron. Halusin tilanteen olevan rauhallinen ja kertoa asiasta niin, että oma alkushokki oli hieman laantunut. En halunnut mitenkään kaunistella tilannetta, vaan kertoa totuudenmukaisesti. Puhuin kuolemasta kuolema sanalla. Mielestäni lapsille kertoessa ei kannata käyttää sanaa nukkua pois tai lähteä pois. Tällaisesta lapselle saattaa jäädä vääränlainen mielikuva kuolemasta ja se voi lisätä mahdollista pelkoa. Kuolemasta seuraavalle päivälle torstaille oltiin jo aiemmin sovittu, että mennään tutustumaan uuden jäkisjoukkueen treeneihin ja mentiin kuten oltiin sovittu. Treenien jälkeen menimme F kanssa meidän terasille istumaan ja alkuun pohjustin asiaa, jonka jälkeen kerroin kuolemasta. F selkeästi heti tajusi asian ja tilanteen lopullisuuden. Hän alkoi itkeä lohduttomasti ja hänellä oli useita kysymyksiäkin ja kertoi, miten ikävältä asia tuntui. Yhdessä itkettiin ja annettiin tunteiden tulla. A on sen verran pienempi ettei tajua samalla tavalla, toki hänellekin kerroin, mutta vielä ns. kevyemmin. Hänkin kyllä selkeästi ymmärsi asian, mutta varmasti hieman eri tavalla kuin esikoinen. Siitä lähtien hän on toivottanut joka ilta Joonakselle hyvää yötä kuuhun ja muutenkin välillä esim. ulkona ollessa totetaa, että Joonas katsoo meitä taivaalta tai, että nyt Joonas katsoo autoja yms. 

 

Työkavereilta saatu kimppu.

Omat ajatukset ja tunteet ovat seilanneet melkoisesti näiden melkein kahden kuukauden aikana. On hyviä hetkiä ja sitten taas huonoja. Tulee myös mietittyä aivan kummallisia asioita. On todella surullinen ja epäreilu olo läheisen elämän päättymisestä vielä niin nuorena. Tuntuu jotenkin epäreilulta jatkaa omaa arkea, kun hänen elämä on päättynyt. Tämän käsittely on vieyt ja vie varmasti aikaa ja monenlaisia tunteita tulee koettua. Tärkeintä on antaa tunteiden tulla sekä huolehtia perheestä sekä itsestä. 

 

Rakkaan isoveljen/enon/kummisedän kuolema tulee varmasti vaikuttamaan elämäämme aina, joten siitä tulee myös osa meidän arkea. Tulen varmasti tästä vielä myöhemminkin jakamaan ajatuksiani kuten myös siunaustilaisuudesta yms.

Päivä kerrallaan eteenpäin.