Puuhäät

Tänään meillä on jo viides hääpäivä eli puuhäät! Tänäänkin on kaunis ja lämmin päivä kuten oli meidän hääpäivänä, jota edelleen lämmöllä muistelen. Lahjaksi sain Jonilta lahjakortin tunnin hierontaan ja se tulee kyllä tarpeeseen! Olen pitkään haaveillut hieronnasta ja nyt vihdoin pääsen. Koitan saada varattua ajan mahdollisimman pian. Muuten tämä päivä menee siinä missä muutkin päivät. Aamulla puheterapeutti teki kotikäynnin ja sen jälkeen Joni ja Felix lähti Jonin äidin mökille Karunaan meren äärelle. Minä ja Alex jäätiin kotiin ja ollaan ulkoiltu paljon. 

 

Nahkahääpäivä

Me vietetään tänään nahkahääpäivää eli täyteen tulee kolme vuotta avio-elämää. Voin rehellisesti sanoa, että näiden kolmen vuoden aikana olen kiintynyt puolisooni entistä enemmän. Se on mahtava hetki, kun joskus vaan pysähtyy katsomaan toista ja miettii mielessään, että onpas siinä mahtava tyyppi, miten hän voikaan olla minun puoliso. Toivon, ettei tämä kiitollisuus, arvostus ja rakkaus puolisoa kohtaan katoa koskaan. Tämä hääpäivä vietetään ihan normi arjen pyörteissä ilman mitään kummempaa ja se on ihan ok!

Pumpulihääpäivä

Tänään vietämme toista hääpäiväämme, eli pumpulihääpäivää! Viime vuonna vietimme hääpäivää Felixin ristiäisten merkeissä. Tänä vuonna emme tee mitään ihmeellistä, käymme kahdestaan päikkärien jälkeen Rantakertussa syömässä ja Felix menee mun vanhemmille viettämään heidän kanssaan 30v hääpäivää! Nyt ennen syömään menoa Joni tekee terassia, kun taas minä aion jatkaa suursiivousta kodinhoitohuoneeseen. Tänään olen myös jo fiilistellyt hääkuvia, ja harmitellut kun häävideoita ei ole vieläkään muokattu katsottavaan muotoon, ehkä ensi vuonna sitten? ❤

Lisa McWhirter

Paperihääpäivä

Tänään vietämme ensimmäistä hääpäiväämme, eli paperihääpäivää! Hääpäivä menee poikamme ristiäisten merkeissä.
Hullua että häistämme on jo vuosi! Voitte arvata, että oon fiilistellyt meidän hääpäivää oikein urakalla kuvia katsellen. Muistan sen päivän kuin eilisen ja kaiken siihen liittyvän. Voi kumpa voisi elää sen päivän uudelleen. Meidän ensimmäiseen vuoteen aviopuolisoina mahtuu vaikka ja mitä - meidän remontti valmistui, saimme tietää odottavamme vauvaa ja esikoispoikamme syntyi huhtikuussa. On ihanaa, että tähän päivämäärään tulee lisää ihania muistoja, kuten esikoisemme ristiäiset. Sama pappi tulee kastamaan hänet, ketä vihki meidät tasan vuosi sitten. Vuosi on mennyt äkkiä, enkä vaihtaisi päivääkään pois. ❤ 

Lisa McWhirter

HÄÄT: Kirkko ja hääauto

Meidän vihkikirkkona oli Mikaelinkirkko, olen aina tiennyt että haluan mennä siellä naimisiin, en vain sen takia kun vanhempani on siellä vihitty, vaan muutenkin se on mielestäni kaunein ja satumaisin kirkko Turussa. Onneksi sain varattua kirkon haluamallemme päivälle.

Hääkuvien oton jälkeen minä siirryin kaason ja kuvaajan kanssa kirkon morsiushuoneeseen odottelemaan ja sulhanen meni bestmanin kanssa sakaristoon. Isäni saapui myös morsiushuoneeseen, koska hän saattoi minut alttarille. Onneksi hän ehti paikalle ihan hyvin, sillä he unohtivat puhalluskuplat kotiin ja joutuivat kääntymään takaisin hakemaan niitä! :D

Päivän aikana ainut hetki jolloin jännitti oli se kun seisoimme isäni kanssa kirkon eteistilassa odottamassa, että ovet aukeaa ja marssi alkaa soimaan. Sekin jännitys laantui jo kävellessä. Taisimme kävellä turhan nopeasti, mutta muuten kirkko-osuus meni hyvin ja nopeasti. Meillä oli todella lyhyt ja ytimekäs vihkiminen.

Marsseina meillä oli mennessä Felix Mendelssohn ja pois tullessa Prinsessa Ruusunen, eli ihan perinteiset marssit. Olen aina pitänyt molemmista ja "aina" tiennyt mitkä ne tulee olemaan omana hääpäivänä, onneksi sulholla ei ollut mielipidettä marssien suhteen.

Hääautona meillä toimi Jonin isän Pontiac. Joni ajoi itse hääauton kirkolta juhlapaikalle ja minä sain maistella päivän ensimmäiset skumpat samalla. Mielestäni tämä auto sopii täydellisesti hääautoksi juuri meille, koska on jotenkin "meidän näköinen". Värikin on paras mahdollinen häihin ja tämä auto on mielestäni sen verran näyttävä ettei se tarvitse sen enempää koristeita. Auton perässä meillä oli roikkumassa mun vanhat tennarit, energiajuoma tölkkejä ja pulloja, sekä autossa meillä oli myös vaalea mr & mrs heliumpallo. Pidimme koko matkan katon alhaalla ja tietty heliumpallo irtosi viime metreillä ja pääsi karkuun!

Sukunimen vaihdos avioliiton myötä

Meidän kohdalla päätös sukunimen suhteen oli tosi helppo. Minä nimittäin otan mielelläni tulevan mieheni sukunimen avioliiton myötä. Ei oikeastaan edes mietitty mitään muita vaihtoehtoja ja ehdottomasti haluan yhteisen sukunimen jonka alla on kiva aloittaa yhteinen elämä avioparina. Jonille sukunimi asialla ei ole niin suurta merkitystä, häntä ei olisi haitannut jos olisin halunnut pitää omani. Pidän omasta sukunimestäni todella paljon ja tietysti on haikeaa jättää oma rakas sukunimi alle viikon päästä. Muutamat onkin kyselleet miksi en ottaisi yhdistelmänimeä, koska tietää kuinka paljon pidän omastani, mutta itse en niistä pidä. Ne on liian pitkiä ja epäkäytännöllisiä. Onneksi kuitenkin Jonin sukuninimi sopii hyvin yhteen mun nimen kanssa ja on muutenkin simppeli ja mieleinen. Nimi (uusi tai vanha) on mun mielestä iso osa identiteettiä, ja kukapa ei haluaisi että nimi tuntuu ja kuulostaa omalta ja hyvältä?

Olen myös pariin otteeseen pohtinut, että pitäisikö blogin nimi vaihtaa sukunimen vaihtumisen myötä.. Vaihtoehdot on Jasmiina Äl tai Jasmiina Ällä, mutta nuo ei omaan korvaan kuulosta niin hyvältä. Ehkä Jasmiina Hoo voi olla mun "taiteilijanimi"? Vaikka se tuntuu jotenkin väärältä kun H ei ole enää kauaa yksi mun nimikirjaimista, tulee sellainen olo etten sitä voi käyttää. Katsotaan mihin päädyn!