En ole koskaan osallistunut maratonille, edes puolikkaalle. Taaperon perässä pysyminen muistuttaa kuitenkin maratonia! Vauhti ei ole hengästyttävä, mutta muuten kyllä välillä ns. hengästyttää. Ainoa hengähdyshetki on päiväuniaika ja ehkä ruokailuhetketkin voisi sanoa. Päiväunia nukutaan noin 2 tuntia, mutta koko ajan joutuu olla kuitenkin valmiustilassa, koska vauhti alkaa taas.
Jos laitetaan kodinhoitohuoneessa vaikka pyykkejä niin samalla hän tutkii pesukoneen perusteellisesti ja koittaa laittaa sen päälle ennen aikojaan. Vaipparoskis on myös todella houkutteleva, hajusta huolimatta. Myös pesuhuoneen ovi kiinnostaa ja kun sen saa auki hän ei tiedä menisikö hän ensin suihkuletkujen, lattiakaivon vai saunan oven kimppuun.
Olohuone/keittiö/käytävä elektroniikkoineen, kaappeineen ja koristeesineineen on kuitenkin todellinen ihmemaa edelleen. Ihan periaatteesta kaikkia tavaroita en ole nostanut pois, joten saa olla jatkuvasti tarkkana. Helpommalla varmasti pääsisi, kun karsisi kaiken ylimääräisen pois mihin Felix ei saa koskea. Vaarallisest esineet on tietty asia erikseen. Ja kyllä Felix tietää jo mihin ei saisi koskea. Ilme on aika veikeä, kun hän saa kiellettyjä tavaroita ja juoksee karkuun esim. kynttiläkippo kädessä. Joita hän onkin viikon sisällä rikkonut kaksi.. Yhdeltä kaapilta kun nostaa pois, hän on jo seuraavalla. Felix on oppinut ettei turhan valikoiva kannata olla, kaikki tavarat käy.
Kyllä Felix jaksaa välillä myös leikkiä lattialla leluilla, mutta leikin sujuminen vaatii yleensä aikuisen viereen. Jonkunhan niitä leluja on ojennettava tai otettava vastaan ja etsittävä oikea kolo kuutiosta mihin esim. kolmio mahtuu. Liian pitkään ei kyllä lattialla istuta, vaan sitten mennään taas tutkimaan samoja paikkoja. Sama tutkiminen jatkuu ulkona, sieltä löytyy paljon kaikkea kivaa. Ulkoota ei millään haluttaisi tulla takaisin sisälle tai joutua rattaisiin. Rattaissa hän kuitenkin viihtyy kun vauhtiin päästään. Rattaissa erityisen kivaa on, jos hän saa samalla heitellä lapiota maahan ja katsoa kuinka äiti aina noukkii sen matkaan mukaan.
Iltaisin kun Felix on viety nukkumaan ja viimeisetkin tavarat on saatu
oikeille paikoilleen niin olo on kuin maratonin juosseella. Tai voisin
kuvitella, että olo on sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti