Kuinka usein?

Blogeissa on nyt pyörinyt tämä Kuinka usein? -haaste ja päätin itsekkin tarttua tähän ja vastata näihin 44 kysymykseen! Näitä on ollut hauska lukea muiden tekemänä!

Vaihdat lakanat? Suunnilleen kahden viikon välein.

Vaihdat pyyhkeet? En osaa sanoa, koska heitän pyyhkeet aika usein koneeseen kun koneessa on tilaa. Aika usein kuitenkin.

Soitat isälle/äidille? Äidille soitan joka päivä ja monesti puhun samalla iskän kanssa. Iskälle soitan harvemmin, koska se ei melkein koskaan vastaa puhelimeen, eli jos mulla on iskälle asiaa soitan usein silti äitin puhelimeen.

Näet vanhempiasi? Vaihdellen, mutta yleensä ainakin kerran viikossa.

Käyt leffassa?  Hmm.. ehkä pari kolme kertaa vuodessa? Tänä vuonna olen käynyt muistaakseni kerran ja kaksi leffaa olisi suunnitelmissa.

Föönaat hiukset? Äärettömän pakon edessä. Eli todella harvoin, tänä vuonna ehkä kerran olen föönannut.

Putsaat lattiakaivot? En ikinä, Joni hoitaa meillä lattiakaivojen puhdistukset.

Käyt metsässä? Todella harvoin..

Käyt suihkussa? Joka toinen päivä.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Liian harvoin.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Sellaisen perus tsekkauksen teen joka viikko ennen kauppareissua.

Luuttuat lattiat? En kauhean usein, ehkä 9-10x vuodessa?

Peset vessan? Yleensä kerran viikossa.

Puhdistat liesituulettimen? Tämäkin lukeutuu Jonin töihin, en ole pistänyt merkille kuinka usein hän sen puhistaa.

Syötkö noutoruokaa? 1-3 kertaa viikossa. Joinain viikkoina useammin ja joskus en kertaakaan.

Valehtelet? Tarkoituksella en koskaan, joskus saatan muistaa jotain väärin ja sekoilla sanoissa. Pientä huijaamista harrastan, mutta se kuitenkin tulee pian ilmi.

Riitelet suhteessa? Oikeastaan en koskaan. Jotain pientä kiukuttelua saattaa olla mun puolelta.

Sheivaat? Joka suihkukerralla.

Vaihdat hammasharjan? Noin 3 kuukauden välein vaihdan sähköhammasharjan harjaspään.

Käyt kirjastossa? Harvoin, en edes muista koska viimeksi olisin käynyt.

Peset peitot ja tyynyt? Pari kertaa vuodessa varmaankin. Näiden pesu tai tuuletus helposti jää.

Syöt herkkuja? Liian usein.

Soitat anopille? Yleensä tekstaan jos on jotain asiaa, mutta välillä soitankin.

Peset rintsikat? En osaa sanoa, ne niin automaattisesti lentää pyykkikoriin aika ajoin.

Leivot? Tykkään leipoa ja välillä leivon tosi usein ja kokeilen kaikkea uutta, mutta nyt on ollut pidempi tauko. Viimeksi leivoin synttäreilleni.

Siivoat jääkaapin? Perusteellisen jääkaapin siivouksen teen aika harvoin, mutta jos on jotain pyyhittävää yms niin tietty heti.

Käyt puntarilla? Pitkään kävin viikon välein aina tiistaisin, mutta paristot loppui, joten tuli pitkä taukoa vaa'alla käymisestä. Viime viikolla muistettiin ostaa uusia paristoja ja nyt vaaka olisi taas käyttövalmiina.

Komennat miestäsi? En mielestäni _komenna_.

Syöt irtokarkkeja? Aika harvoin tulee otettua irtokarkkeja.

Vierailet isovanhempiesi luona? Ehkä kerran vuodessa/kahdessa?

Peset pyykkiä? 1-2 koneellista viikossa.

Imuroit kotisi? Suunnilleen kerran viikossa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Ei ollenkaan.

Käyt hammaslääkärissä? Kahden vuoden välein perustarkastuksessa, mutta tarvittaessa useammin. Kuten kesällä kävin poistattamassa kipeytyneen viisaudenhampaan.

Peset ikkunat? Kerran vuodessa.

Vaihdat sukat? Aina suihkun jälkeen tai tarvittaessa useammin.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Harvemmin.

Ostat uusia vaatteita? Raskausaikana ja kun Felix oli pieni niin en juuri ostanut, nyt kun palasin töihin niin uudistin hieman vaatekaappia. Eli vaihtelee, nykyään ostan tarvittaessa. 

Siivoat? Peurssiivous noin kerran viikossa, mutta joka päivä tulee jotain pientä siivottua.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Ei tarvitse itse tarkistaa, järjestelmä ilmoittaa jos paristo on loppumassa tai tulee joku vika.

Peset autosi? En ikinä, tämäkin on Jonin homma.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Kerran vuodessa kunnolla. Felixin vaatekaappia tulee useammin käytyä läpi kun hänellä vaihtuu vaatekoko.

Siivoat lääkekaapin? Aina kun tulee mieleen niin käyn sen läpi. Tai jos sieltä täytyy ottaa jotain niin samalla tsekkaan, että kaikki on "kunnossa".

Puhdistat hiukset harjasta? Aina kun huomaan siihen kertyneen hieman enemmän hiusta. 

Panostus nolla

Lokakuussa en nähtävästi ole paljon uhrannut aikaa blogille. Aikaa olisi ollut, koska iltaisin mulla on noin 2h aikaa ja viikonloppuisin lisäksi päiväuniaikana noin 3h, mutta silti kaikki muu on mennyt blogin edelle. Olen ennemmin katsonut esim. televisiota kun avannut tietokoneen ja kirjoittanut blogia. Ajatuksissa kirjoittaminen on ollut kuitenkin lähes päivittäin. Toki nyt kun arki on alkanut niin ei tapahdukkaan mitään niin paljoa mistä kirjoittaa kun iso osa ollaan töissä/hoidossa. Koitan taas petrata kirjoittamisen suhteen ja keksiä vaikka kivestä asiaa.

Moninkertainen sairastupa

Meidän koko perhe on viimeaikoina sairastanu oikein urakalla.. Ihan ensin Joni oli syyskuun alussa noin viikon kipeänä, joka kyllä jatkuu osittain edelleen. Hetken kuluttua Felix tuli ensimmäistä kertaa kunnolla kipeäksi. Käytiin lääkärillä ja diagnoosiksi tuli adenovirus. Felixin parannuttua itse tulin kipeäksi juuri syntymäpäiväni aikaan. Tämän viikon tiistaina sitten Felixille puhkesi ensimmäinen silmätulehdus, ensin vasempaan silmään ja hetken päästä se oli myös jo oikeassa silmässä. Voin kertoa, että tippojen laitto 1,5veelle ei ole mikään helppo juttu! Silmätulehdus on siis edelleen päällä, mutta parempi. Tämän viikon keskiviikkona mun kurkku alkoi kipeytyä ja jo torstaina se oli äärettömän kipeä koko työpäivän. Töiden jälkeen kuume alkoi nousta ja makasin koko illan täristen peiton alla. Tänään siis lepäilen kotona ja koitan parantua mahdollisimman nopeasti!

Tämä jatkuva sairastaminen on ihan kamalaa. Juuri kun luulee, että jes ollaan terveitä niin sitten tulee jo joku uusi pöpö! Toivottavasti nyt näiden pöpöjen jälkeen pysyttäisiin pidempi pätkä terveinä. Tykkään mun "uudesta" työstäkin niin paljon, että ihan itkettää kun en pääse töihin. Osaan kyllä arvostaa taas terveyttä uudella tavalla jahka me kaikki tervehdytään ja päästään takaisin normaaliin arkeen TERVEINÄ.

Syntymäpäivä 22.9.

Mun synttäripäivä alkoi samanlaisesti kuin kaikki muutkin päivät, tai no ei ihan, koska olin flunssassa, joten olo oli todella tukkoinen. Joni teki mulle aamupalaa samalla kun mä syötin Felixille aamupuuroa. Sain Jonilta lahjaksi Niken tanjunit, mutta ne oli yhden koon liian pienet, koska ne koot menee hassusti puolikkaissa. Joni alkoi sitten katsomaan miten vaihto onnistuu, mutta kaikkialla oli juuri mun koko loppu. Mutta, enköhän mä viel oikean kokoiset Niket saa.

Aloin leipomaan synttärivieraille kuppikakkuja, joita vein myös maanantaina töihin. Oli virhe tehdä tupla-annos, koska sitä taikinaa oli valtavasti. Oli pakko laittaa lopputaikina vaan piirakkavuokaan, koska en jaksanut enää laittaa niitä pieniin muffinivuokiin. Tein kuppikakkujen taikinan samalla ohjeella kuin keväällä Felixin synttäreille. Kuorrute oli muuten sama, paitsi appelsiini tuorejuuston tilalla käytin vadelma tuorejuustoa ja värjäsin keltasen sijaan punaisella. Kummatkin kuorrutteet oli hyviä, enkä osaa oikein päättää kumpi on mun mielestä parempi.

Jonin isä tuli aamupäivällä auttamaan terassin portaiden teossa ja toi samalla mulle lahjan. Hän toi hienon kukkakimpun, erin makuisia kismettejä ja arpoja. Felixin päikärien jälkeen mun vanhemmat ja veli tuli kylään. Vietettiin samalla tietty äitin synttäreitä jotka oli samana päivänä. Sain heiltä ulkolyhdyn, ulkokynttilän lyhtyyn ja kukan ovenpieleen. Viime vuonna vietettiin mun synttäreitä piknik-päiväristeilyllä ja nyt rennosti kotona puolikuntoisena.

EDIT. Niket vaihtui Guessin mustaan pikkulaukkuun!

26 vuotta

Täytin tänään 26 vuotta ja mun äiti 57 vuotta. Toivoin viime vuonna synttäri laivareissulla, että tulevasta vuodesta tulisi edes puoliksi niin ihana kuin edellinen oli ollut, ja ihana vuosi me ollaan tosiaan saatu. Ollaan saatu kokea suuria onnen hetkiä, ja arki on toiminut. Toisaalta kulunut vuosi näiden synttäreiden välissä on ollut ehkä erinlaisin ikinä. 

Tämä vuosi on ollut tosi opettava mulle kokonaisuudessaan. Ollaan puhallettu perheenä täysillä yhteen hiileen, ja saatu paljon aikaan. Olen myös toisinaan osannut ottaa iisisti ja irtautua kiireestä ja kiireen tunteesta. Vaikka olisi paljon tekemistä, ei tarvitse tuntua kiireiseltä, kun keskittyy täysillä just siihen mitä on tekemässä, eikä aina mieti seuraavaa asiaa. Läsnäolo on kaikkein tärkeintä.

Tuntuu, että ajankulun huomaa vain lapsista, enkä huomaa itsestäni uusia ikävuosia. Tämän vuoden aikana kuitenkin tuntuu, että olen vanhentunut, ehkä ne kaikki aiemmat vuodet kerralla, joita en ennen huomannut. Olen jostain syystä aina ajatuksissani parikymppinen, jotenkin olen jämähtänyt siihen ikään. Kuitenkin nyt mä uskallan sanoa ääneen olevani aikuinen. Nuori aikuinen, mutta aikuinen. Joskus aiemmin kun olen pohtinut ikää ja aikuisuutta, olen saanut sellaisiakin kommentteja, että ei mun ikäiset tiedä aikuisuudesta vielä mitään. Varmasti itsekin ajattelen joskus nelikymppisenä, että kylläpä silloin 26-vuotiaana tiesin vähän. Mutta just nyt mulla on oikeus ajatella, että tiedän ihan tarpeeksi ikääni nähden, enkä ole enää teini.

Pirteänä työelämässä

Nyt on töitä kolme viikkoa takana noin 1,5v jälkeen. Kun palasin tuntui etten olisi pois ollutkaan. Töihin paluu on mennyt paljon helpommin kuin kuvittelin. Olen joka aamu herännyt lähes pirteänä ja kokonaan olen herännyt viimeistään aamukahvin jälkeen. Päivät olen ollut pirteä ja jopa töiden jälkeen? Ennen olin aina ihan väsynyt töiden jälkeen, mutta nyt en. Tosin tällä hetkellä olen kipeä, eikä ihme sillä Joni on ollut jo kaksi viikkoa kipeänä.. Täytyy toivoa (kopkopkop) ettei Felix saa meiltä tätä räkätautia! Joten tämä kipeys on nyt verottanut.

Tähän kolmeen viikkoon mahtuu paljon kaikkea, mm. uusi työpaikka! Mulla on enää kaksi päivää jäljellä nykyisessä työssä ja ensi viikolla vaihda sitten "uuteen" työpaikkaan. Samoissa tehtävissä ja allalla pysyn, mutta palaan takaisin sinne mistä lähdin reilu 4-vuotta sitten. Paljon uutta ja kivaa siis tähän syksyyn!

Melkein Brownie

Tein viime viikon lauantaina extempore ensimmäistä kertaa brownieita kun törmäsin helpon näköiseen ohjeeseen. Felixin kummisetä oli juuri sopivasti tulossa kylään, niin pyysin häntä tuomaan mulle tummaa suklaata. Taikina oli helppo ja nopea tehdä, tosin yhden mokan tein joka vaikutti aika radikaalisti lopputulokseen... Luin ohjeen nopeasti läpi ja olin lukevinani, että taikina laitetaan uunipellille. Kun kaadoin sen uunipellille niin hieman ihmettelin, että taikinaa jäi aika ohut kerros kun mielestäni brownien pitäisi olla aika paksu, että sisus juuri jää pehmeäksi. No en sen enempää ihmetellyt asiaa ja laitoin sen uuniin. No, uunin jälkeen reunat oli ihan korput. Vasta tämän jälkeen luin ohjeen uudestaan ja huomasin että kyllähän siinä lukee _uunivuokaan_. Onneksi pellin keskeltä sai leikattua ihan hyviä paloja kuitenkin. En varmasti tee tälläistä mokaa toista kertaa!

200g tummaa suklaata

200g voita

4 kananmunaa

2dl sokeria

1dl kaakaojauhetta

1dl perunajauhoja

1/4tl suolaa 

1. Paloittele suklaa ja voi samaan astiaan ja sulata mikrossa. 

2. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi.

3. Sekoita suklaaseos vaahdon joukkoon ja lisää myös kaakaojauhe, perunajauhot ja suola. 

4. Kaada taikina uunivuokaan ja kypsennä uunissa 30min 175 asteessa. Sisus saa jäädä kunnolla pehmeäksi.