Nyt viimein avaan asiaa mikä on vaivannut minua jo toukokuusta lähtien. Lauantaina 27.5. söin poikien kanssa yhdessä aamupalaa, itselläni oli aika perus aamupala eli kahvia ja ruisleivän puolikkaat. Olin noin puolessa välissä aamupalaa kunnes vasemmalle leuan alle tuli todella kova kipu ja joku turposi todella isoksi. Tällöin luulin sen olevan imusolmuke. Se sattui silloin niin etten meinannut pystyä syömään loppuun. Otin heti allergialääkkeen, koska oletin imusolmukkeen ärtyneen jostain.
Leuan alla oli koko ajan pieni turvonnut patti, mutta kun söin niin se turposi monin verroin ja välillä kiristi. Eli aina ruokailujen välissä turvotus rauhoittui ja taas syödessä turposi isoksi. Seurasin tilannetta pari viikkoa ja koitin pitää pieniä allergia-/kipulääkekuureja, jotta näkisin onko niistä vaivaan jotain apua, mutta ei ollut. Kokeilin myös syödä kirpeitä karkkeja mitkä lisää syljen tuotantoa, mutta ei apua niistäkään. Kävin jopa hampaiden tarkastuksessa ja suuhygienistillä, jos on hammasperäinen tulehdus tms, mutta hampaissa ei muuta vikaa ollut kuin hammaskiveä.
Viimein 19.6 kävin lääkärillä, joka oireiden perusteella epäili sylkikivitautia ja laittoi lähetteen ultraan. Sain ultra-ajan samalle päivälle, mutta siellä ei näkynyt yhtikäs mitään. Tavallaan olin helpottunut ettei näkynyt mitään kasvainta tms, mutta samalla oli turhauttavaa kun ei ollut täyttä varmuutta mikä patti siellä koko ajan kuitenkin on turvoksissa! Lääkäri soitti tuloksista ja pyysi seuraamaan vielä kaksi viikkoa ja jos ei parane niin sitten korva-, nenä ja kurkkutautien erikoislääkärille. Kävin erikoislääkärillä 4.7. ja hän epäili myös sylkiviä ja koitti "lypsää" niitä ulos. Leuanalussylkirauhanen tutkittiin kahdella kädellä tunnustellen. Toinen käsi oli leuan
alla sylkirauhasen päällä ja toinen käsi suunpohjassa. Se teki aikas kipeää, mutta se ei haitannu kun toivoin vain, että mahdolliset kivet tulee ulos. No eipä tietenkään tulleet ja hän laittoi kiireellisen lähetteen tyksiin.
Torstaina 3.8. kävin tyksissä uudelleen perusteellisessa ultrassa. Tälläkään kertaa ei näkynyt oikein mitään. Tai hän sanoi, että jos hänen jotain pitäisi nyt aivan välttämättä sanoa niin ihan kuin yhdessä sylkitiehyessä olisi hieman huono virtaus, mutta ei nähnyt mitään selkeää. Maanantaina 7.8. olin töissä ja palvelin asiakasta kunnes tunsin, että taas myös kielen alta turpoaa sylkitiehyt (tämä lisäksi kielen alta turpoaminen alkoi muistaakseni jossain kohtaa heinäkuuta) aloin leuan alta samalla painelemaan kunnes suuhuni tumpsahti pieni kivi ja hetken päästä toinen ja sen jälkeen järkyttävän makuista jotain nestettä. Otin kivet suustani ja laitoin minigrip-pussiin, jotta saisin ne mukaan tulevaa lääkärikäyntiä varten. Heti kun nämä kaksi kiveä tuli ulos oireet helpotti about 70%.
Sain ajan tyksistä korva-, nenä ja kurkkutautien erikoislääkärille 10.8. eli samalla viikolla kuin kivet tuli ulos. Näytin hänelle kiviä ja hän sanoi, että ne on tyypillisiä sylkikiviä. Sanoi, että niitä voi olla enemmänkin tai sitten joskus vaikka kivet tulee ulos niin sylkirauhaseen voi jäädä niistä ärsytystila, että vaatii kunnon huuhtelun. Sain siis lähetteen sylkivien poistoon/huuhteluun tähystämällä. Hän sanoi, että jos oireet helpottuu ajan kanssa niin voin perua ajan, mutta eipä tietenkää oireet ole mihinkään hävinneet. Oireet on onneksi lievempiä kuin ennen kivien ulos tuloa niin en ole siinä mielessä ollut hätää kärsimässä.
Viime viikolla sain tyksistä ajan tähystykseen joka oli kahden viikon varoitusajalla eli aika on ensi viikon keskiviikkona 8.11. Jännittää todella tuo toimenpide, koska se tehdään ihan leikkaussalissa, suu/leuka/kaula puudutetaan ja saan tipalla vahvoja kipulääkkeitä, koska suunpohja on kuulemma niin herkkää aluetta ettei pelkkä puudutus riitä. En ole ollut ikinä missään leikkauksessa tai saanut ikinä suoraan suoneen mitään. Koitan ajatella posin kautta, että tuo patti osoittautui todella sylkikiviksi kun siinä ehti alkuun miettiä kaikenlaista niin tässä voisi olla pahemmat leikkaukset ja operaatiot edessä.
Toivottavasti tekstistä saa selvää, koska halusin kirjoittaa tapahtumia tarkkaan ylös kuitenkin tiivistäen ettei tästä tule todella pitkää. Olen jostain syystä pantannut tämän tarinan kertomisessa vaikka halusin sen ehdottomasti jakaa, jos vaikka joku saisi tästä vertaistukea. Palaan toisen osan kanssa kunhan tähystys on tehty ja ehtinyt parantua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti