Syntymäpäivä 22.9.

Mun synttäripäivä alkoi samanlaisesti kuin kaikki muutkin päivät, tai no ei ihan, koska olin flunssassa, joten olo oli todella tukkoinen. Joni teki mulle aamupalaa samalla kun mä syötin Felixille aamupuuroa. Sain Jonilta lahjaksi Niken tanjunit, mutta ne oli yhden koon liian pienet, koska ne koot menee hassusti puolikkaissa. Joni alkoi sitten katsomaan miten vaihto onnistuu, mutta kaikkialla oli juuri mun koko loppu. Mutta, enköhän mä viel oikean kokoiset Niket saa.

Aloin leipomaan synttärivieraille kuppikakkuja, joita vein myös maanantaina töihin. Oli virhe tehdä tupla-annos, koska sitä taikinaa oli valtavasti. Oli pakko laittaa lopputaikina vaan piirakkavuokaan, koska en jaksanut enää laittaa niitä pieniin muffinivuokiin. Tein kuppikakkujen taikinan samalla ohjeella kuin keväällä Felixin synttäreille. Kuorrute oli muuten sama, paitsi appelsiini tuorejuuston tilalla käytin vadelma tuorejuustoa ja värjäsin keltasen sijaan punaisella. Kummatkin kuorrutteet oli hyviä, enkä osaa oikein päättää kumpi on mun mielestä parempi.

Jonin isä tuli aamupäivällä auttamaan terassin portaiden teossa ja toi samalla mulle lahjan. Hän toi hienon kukkakimpun, erin makuisia kismettejä ja arpoja. Felixin päikärien jälkeen mun vanhemmat ja veli tuli kylään. Vietettiin samalla tietty äitin synttäreitä jotka oli samana päivänä. Sain heiltä ulkolyhdyn, ulkokynttilän lyhtyyn ja kukan ovenpieleen. Viime vuonna vietettiin mun synttäreitä piknik-päiväristeilyllä ja nyt rennosti kotona puolikuntoisena.

EDIT. Niket vaihtui Guessin mustaan pikkulaukkuun!

26 vuotta

Täytin tänään 26 vuotta ja mun äiti 57 vuotta. Toivoin viime vuonna synttäri laivareissulla, että tulevasta vuodesta tulisi edes puoliksi niin ihana kuin edellinen oli ollut, ja ihana vuosi me ollaan tosiaan saatu. Ollaan saatu kokea suuria onnen hetkiä, ja arki on toiminut. Toisaalta kulunut vuosi näiden synttäreiden välissä on ollut ehkä erinlaisin ikinä. 

Tämä vuosi on ollut tosi opettava mulle kokonaisuudessaan. Ollaan puhallettu perheenä täysillä yhteen hiileen, ja saatu paljon aikaan. Olen myös toisinaan osannut ottaa iisisti ja irtautua kiireestä ja kiireen tunteesta. Vaikka olisi paljon tekemistä, ei tarvitse tuntua kiireiseltä, kun keskittyy täysillä just siihen mitä on tekemässä, eikä aina mieti seuraavaa asiaa. Läsnäolo on kaikkein tärkeintä.

Tuntuu, että ajankulun huomaa vain lapsista, enkä huomaa itsestäni uusia ikävuosia. Tämän vuoden aikana kuitenkin tuntuu, että olen vanhentunut, ehkä ne kaikki aiemmat vuodet kerralla, joita en ennen huomannut. Olen jostain syystä aina ajatuksissani parikymppinen, jotenkin olen jämähtänyt siihen ikään. Kuitenkin nyt mä uskallan sanoa ääneen olevani aikuinen. Nuori aikuinen, mutta aikuinen. Joskus aiemmin kun olen pohtinut ikää ja aikuisuutta, olen saanut sellaisiakin kommentteja, että ei mun ikäiset tiedä aikuisuudesta vielä mitään. Varmasti itsekin ajattelen joskus nelikymppisenä, että kylläpä silloin 26-vuotiaana tiesin vähän. Mutta just nyt mulla on oikeus ajatella, että tiedän ihan tarpeeksi ikääni nähden, enkä ole enää teini.

Pirteänä työelämässä

Nyt on töitä kolme viikkoa takana noin 1,5v jälkeen. Kun palasin tuntui etten olisi pois ollutkaan. Töihin paluu on mennyt paljon helpommin kuin kuvittelin. Olen joka aamu herännyt lähes pirteänä ja kokonaan olen herännyt viimeistään aamukahvin jälkeen. Päivät olen ollut pirteä ja jopa töiden jälkeen? Ennen olin aina ihan väsynyt töiden jälkeen, mutta nyt en. Tosin tällä hetkellä olen kipeä, eikä ihme sillä Joni on ollut jo kaksi viikkoa kipeänä.. Täytyy toivoa (kopkopkop) ettei Felix saa meiltä tätä räkätautia! Joten tämä kipeys on nyt verottanut.

Tähän kolmeen viikkoon mahtuu paljon kaikkea, mm. uusi työpaikka! Mulla on enää kaksi päivää jäljellä nykyisessä työssä ja ensi viikolla vaihda sitten "uuteen" työpaikkaan. Samoissa tehtävissä ja allalla pysyn, mutta palaan takaisin sinne mistä lähdin reilu 4-vuotta sitten. Paljon uutta ja kivaa siis tähän syksyyn!

Melkein Brownie

Tein viime viikon lauantaina extempore ensimmäistä kertaa brownieita kun törmäsin helpon näköiseen ohjeeseen. Felixin kummisetä oli juuri sopivasti tulossa kylään, niin pyysin häntä tuomaan mulle tummaa suklaata. Taikina oli helppo ja nopea tehdä, tosin yhden mokan tein joka vaikutti aika radikaalisti lopputulokseen... Luin ohjeen nopeasti läpi ja olin lukevinani, että taikina laitetaan uunipellille. Kun kaadoin sen uunipellille niin hieman ihmettelin, että taikinaa jäi aika ohut kerros kun mielestäni brownien pitäisi olla aika paksu, että sisus juuri jää pehmeäksi. No en sen enempää ihmetellyt asiaa ja laitoin sen uuniin. No, uunin jälkeen reunat oli ihan korput. Vasta tämän jälkeen luin ohjeen uudestaan ja huomasin että kyllähän siinä lukee _uunivuokaan_. Onneksi pellin keskeltä sai leikattua ihan hyviä paloja kuitenkin. En varmasti tee tälläistä mokaa toista kertaa!

200g tummaa suklaata

200g voita

4 kananmunaa

2dl sokeria

1dl kaakaojauhetta

1dl perunajauhoja

1/4tl suolaa 

1. Paloittele suklaa ja voi samaan astiaan ja sulata mikrossa. 

2. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi.

3. Sekoita suklaaseos vaahdon joukkoon ja lisää myös kaakaojauhe, perunajauhot ja suola. 

4. Kaada taikina uunivuokaan ja kypsennä uunissa 30min 175 asteessa. Sisus saa jäädä kunnolla pehmeäksi.

Päiväkotiin tutustumista vol 2

Tällä viikolla tutustuttiin oikein kunnolla päiväkotiin ja Felix sai harjoitella jo pikkuhiljaa siellä oloa yksin ilman äitiä. Maanantaina meillä oli se hammaslääkäri jolloin ei menty. Tiistaina ja keskiviikkona mentiin heti aamupalan jälkeen eli noin yhdeksäksi. Leikittiin ja oltiin muun ryhmän mukana normaalisti. Kumpanakin päivänä jäätiin lounaalle, mutta sen jälkeen lähdettiin kotiin päikkäreille. Keskiviikkona pidettiin aloituskeskustelu, jolloin Felix oli ensimmäistä kertaa yksin noin puolisen tuntia. Hän ei varmaan edes huomannut poissa oloani.

Torstaina mentiin jo seitsemäksi, sillä hän tulee jatkossakin menemään hoitoon jo seitsemältä. Alkuun kun on vähemmän lapsia niin hän on toisen ryhmän tiloissa niin halusin tähänkin tutustua yhdessä. Hän leikki todella hienosti uusien lapsien ja hoitajien kanssa. Lähdin hieman ennen lounasta pois, jotta Felix sai totutella olemaan siellä ilman äitiä. Tänään hän myös nukkui ensimmäistä kertaa päiväunet. Hän oli siis päiväkodissa 3h yksin, joista nukkui 2h. Hain hänet heti välipalan jälkeen.

Perjantaina mentiin jälleen seitsemäksi. Tänään lähdin jo hieman ennen yhdeksää, koska se lähtevät siihen aikaan joka perjantaiselle retkelle. Eli tänään Felix oli päiväkodissa yksin 5h. Koko ensi viikon hän on hoidossa vain 7h/pv, koska Joni pääsee hakemaan hänet normaalia aiemmin. Näin hänellä on pehmeämpi lasku kunnon arkeen. Mielestäni oli hyvä ratkaisu Felixin olla ensin pari tuntia yksin ja sitten päivä päivältä enemmän, ettei vaan tutustuta yhdessä ja sitten yhtäkkiä onkin koko päivän yksin.

Koko viikko meni siis todella hyvin. Häneltä pääsi aina vain pieni itku kun lähdin ja kun palasin niin halusi heti syliin ja rutisti kovaa, eli hyvin meni ettei itkenyt siellä äidin perään. Felix söi hienosti aamupalat, lounaat ja välipalat, jopa osittain itse ja ilman suurempaa sotkua! Felixin molemmat päikkärit meni myös hienosti ja hän oli helposti nukahtanut juniorisänkyyn vaikka kotona hän nukkuu vielä pinnasängyssä. Mullakin oli kiva viikko siellä heidän kanssa. Felixin hoitajat ovat todella mukavia ja muut hoitolapset todella ihania. Sain monet naurut heidän kanssaan. Itsellä on myös mukavampi ja luottavaisempi olo jättää hänet sinne kun tietää aika tarkkaan mitä he päivän aikana tekevät kun pääsi itsekkin osallistumaan ja kun sain oppia tuntemaan hoitajia ja lapsia paremmin.