Kirje 2-vuotiaalle Felixille

Tänään sinä täytät kaksi. On kulunut kaksi vuotta siitä päivästä, kun olin menettänyt jo toivoni luonnollisesti käynnistyvästä synnytyksesä, mutta juuri h-hetkellä alkoikin tapahtua. Sinä tulit ulos tyylillä, käsi poskella. Tyylillä otit myös oman paikkasi perheessä ja kaksi vuotta myöhemmin tuntuu todella oudolta ajatella, että et muka olisi aina ollut siinä.

Siinä missä vauvavuoden vietimme tiiviisti toisissamme kiinni, tämän taaperovuoden sinä olet pyristellyt irti meidän "symbioosista" ja minä olen vielä haikaillut sen perään. Sinä olet jo juossut kauemmas niin itsevarmana ja minä olen vielä halunnut tarttua kädestäsi kiinni ja sulkea sinut syliini. Onneksi sinäkin välillä haluat tarrata tiukasti kiinni meistä vanhemmista, ja viihdyt sylissä edes pienen hetken.

Olet niin rohkea ja vauhdikas. Vaikka aiheutat meille pieniä sydänkohtauksia vähän väliä, on rohkeutesi ihailtavaa ja vie sinut varmasti vielä pitkälle elämässä. Kaksi vuotiaana sinulla on vahva tahto, niin kuin on ollut siitä asti kun ensimmäisen kerran sinut näimme. Pidät meidät kiireisenä.

Tämä vuosi vauvavuoden jälkeen on mennyt vähintään yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin. Aina sanotaan, että vauvavuonna lapsi kehittyy kaikkein eniten, mutta on tämä sen jälkeinenkin vuosi aivan hurjaa oppimisvauhtia täynnä. Kävely on vaihtunut juoksuksi ja hypyiksi, 1-vuotiaan hytkymistanssi on vaihtunut koreografioiden opetteluksi.

Meistä on ihan mieletöntä saada tutkituttaa ja näyttää maailmaa sinulle. Kiitos siitä, että me saadaan olla sun äiti ja iskä. Ihanaa syntymäpäivää äidin ja iskän maailman rakkaimmalle 2-vuotiaalle. <3