Ihana kotikatu

Meidän päättyväntien kotikadulla on yhteensä kuusi taloa, kolme kummallakin puolella katua, meidän talo on keskimmäisenä. Olen monesti miettinyt, että jos olisin saanut itse rakentaa näihin kuuteen tonttiin talon niin minkä tontin olisin valinnut, luulen, että olisin silti päätynyt tähän meidän keskimmäiseen tonttiin, koska muissa tonteissa on joku pieni miinus puoli. Meitä ennen oleva talo on juuri tuossa risteyksessä, mistä menee autoja moniin taloihin ja meitä jälkeen oleva talo taas on ihanasti päätytalo päättyväntien päässä, mutta talon vierestä menee epävirallinen oikopolku, missä menee melko paljon kävelijöitä ym. Toisella puolen tietä taas ensimmäinen talo on myös tuossa risteyksessä, seuraavalla talolla on harmittavasti oleskelupiha vastakkain toisen puolen vastakkaisen talon kanssa ja viimeinen talo on päädyssä, mutta siitä vierestä menee hiekkapolku ja on puistoaluetta, missä ihmiset kulkee ja välillä myös pelaa ja on piknikillä, kuten me. Meidän tontilla ei kuitenkaan ole mitään miinus puolia muihin verrattuna, sillä nämä talotkin on rakennettu niin päin, ettei kenenkään oleskelupiha ole meitä vasten, eli kun me ollaan tässä etupihalla ja talon sivussa missä on terassi niin ei siihen juurikaan ketään naapuri nää ikkunoistaan tai omilta oleskelupihoiltaan, eli saadaan olla pihalla rauhassa, vaikka talot onkin melko lähekkäin. Mun mielestä plussana on vielä se, että meidän nurmikolla on postilaatikot, eli meillä on nekin lähimpänä, vaikka ei muillakaan pitkä matka ole!

Itse tykkään asua täällä valtavasti, tykkään siitä, että talot on lähekkäin ja on silti omaa rauhaa ja tilaa. En ole mikään valtava pihanhoitaja, joten tässä on juuri sopivasti pihaa, en haluaisi yhtään isompaa. Naapuritkin on todella mukavia, kahdessa talossa on vielä alkuperäiset asukkaat, jotka ovat itse talon rakentaneet ja loput on asuneet myös jo vuosikymmeniä. Joni tietty tunsi kaikki entuudestaan, koska tosiaan hänen isovanhemmat on tämän talon rakentaneet ja hän on viettänyt täällä paljon aikaa. Juuri helatorstaina vastapäisen talon naapuri toi Felixille kolme kirjaa, jotka ilmeisesti Jonin mamma oli antanut heille ensin (?), hän halusi jatkaa perinnettä ja antaa kirjat nyt meille ja myöhemmin toinen naapuri antoi Felixille hienon traktorin peräkärryineen! Kummatkin nousi hiteiksi, kirjat on luettu jo monesti ja traktorilla leikitty paljon. Eilen kun lähdettiin aamulla päiväkotiin niin Felix meni silloinkin hetkeksi istumaan traktorin kyytiin. Vielä hän ei osaa sillä polkea eteenpäin, se on melko raskaskin, mutta tykkää siinä istua, painaa tööttiä ja täyttää peräkärryä risuilla.

Asuinalue sijanniltaankin on ihan täydellinen tällaiselle kaupunkilaiselle. Olen aina viihtynyt kaupungissa, mutta myös pitänyt maalaismiljööstä. Täällä yhdistyy kummatkin. Täällä kaikki on lähellä, tien päästä alkaa heti metsää, on puistoa, hiekkateitä ja leikkipaikkoja, mutta myös esim. kauppakeskus skanssiin ajaa tästä autolla vaan noin 10min, myös Turun keskustaan ja Raision ikeaan ja myllyyn on noin 20min matkat.