Häämatkan aikoihin oli etovaa oloa, mutta sekin oli aika laimeaa, koska pystyin kuitenkin syömään ja olemaan suht normaalisti. Sen aikaista etovaa oloa oli useammin iltapäivisin ja iltaisin. Häämatkan aikaan viikkoja oli 12, joten siinä kieppeillä esiintyi hieman etovaa oloa.
Yhtenä arkiaamuna kun meikkasin niin yhtäkkiä tuli tuskahiki, sen jälkeen alkoi silmissä sumentua ja päässä pyöriä. Menin pian lattialle etten kaadu ja huusin alakertaan äidilleni, että nyt tuli tosi huono-olo. Menin maate ja äiti toi mulle ruisleipää ja sen jälkeen lähes heti olo parani. Todennäköisesti verensokeri pääsi liian alas kun aloin heti herättyä touhuamaan enkä mennyt aamupalalle. Tämän jälkeen olen alkanut syömään yhden suolakeksin ennenkuin nousen sängystä ja sen jälkeen tämän tyyppistä heikotusta ei ole tullut. Voi olla että pärjäisin ilman suolakeksiäkin, mutta en ole uskaltanut kokeilla olla syömättä, koska kun herään arkiaamuisin niin meikkaan ja laitan itseni valmiiksi ja sitten menen vasta aamupalalle.
Suurinpiirtein viikoilla 14-16 vaivasi aivan hillitön jano ja suun kuivuminen! Aamupalan syömiseen asti meni hyvin, mutta sen jälkeen tuli kova jano. Join noina viikkoina ihan älyttömästi vettä vaikka se juominen ei auttanut siihen suun kuivumiseen ja tämä tietty johti siihen, että vessassa sai ravata noin 15min välein. Oli vaikeaa puhua puhelimessakin kun suu oli kokoajan kuiva... Yleensä kyllä tuo janoisuus loppui lounaan jälkeen, joten tämä oli aamupäivän vaiva. Ihan joka päivä ei janoisuutta ollut, mutta lähes jokaisena noiden 2-3 viikon aikana. Onneksi nyt ei hetkeen ole ollut samanlaista (kop kop kop)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti